Kiireinen viikko: vierailua, muuttoa, töitä ja se tosiasia, että olen tullut vanhaksi.

Viikkooni mahtui seuraavia asioita:

1. Janna selvisi vihdoin vierailulle luokseni, mikä oli mukavaa. Oltiin nähty viimeksi lokakuussa, kun kävin Oulussa. Toisistaan vuosien mittaan paljon kuulleet Janna ja Mirjam tapasivat vihdoin toisensa, vasta nyt.
2. Vierailimme Jannan kanssa Särkänniemessä, ja sain havaita tulleeni lopullisesti aikuiseksi. En edes lapsena ollut pyörivien ja vatkaavien vempainten suurin ystävä, joten niissä en käynyt, mutta ensi kertaa minulle tuli heikko olo myös vuoristoradoissa. Tyhmää! Olen aina rakastanut vuoristoratoja! On hyvin ikävää ajatella, että tämä oli ehkä viimeinen kerta, kun ostin rannekkeen huvipuistoon. Ei se kannata, jos en voi mennä mihinkään laitteisiin. (Ehkä Linnanmäellä sentään. Vanhassa vuoristoradassa ei voi tulla paha olo, ja on maailmanpyörä, se jokiseikkailujuttu, ja hyvä vekkula...ja siinäkö ne on sielläkin, laitteet, joissa ei tule paha olo? No jo on.)
3. Viikonloppuna olin siis Einin luona Turussa. Eini oli ostanut asunnon - yllättävästi kaksion puukerrostalosta, omaperäistä :) - ja muutti siihen. Äiti ja iskä olivat myös. Ei siinä paljoa hommaa ollut, kokosin huonekaluja ja vähän kannoin jotain. Illalla katsottiin leffoja ja syötiin karkkia. Äiti ja iskä heittivät minut takaisin Tampereelle sunnuntai-iltana. Näin matkan aikana ensimmäistä kertaa lähemmäs kymmeneen vuoteen Onni- ja Olavi-enojani ja heidän vaimojaan.
4. Olin jälleen hyvin kiireinen koko viikon, minkä huomaa kirjoitusten vähäisyydestä. Töitäkin nimittäin oli: muiden menojen ohessa tekstitin dvd:lle sotamusikaalin Oh! What a Lovely War vuodelta 1969. Musikaalin kääntäminen oli haastavaa, mutta hauskaa. Lopussa itkin silmät päästäni, kun koskettava symboliikka yllätti täysin. Se hidasti käännöstyötä.