Puretaan hieman elokuvasumaa. Katsoin tällaisen elokuvan telkkarista viikonloppuna, koska nyrkkisääntöni mukaan historialliset on pakko katsoa.

Pisteeni: + + + (movielens), 7 (imdb)

Hieman puiseva, tähtien täyttämä Oscar Wilde -filmatisointi, jonka minulle pilasivat ennen kaikkea omat omituisuuteni.

Hyvää: Historiallisuus ja Oscar Wilde ovat itseisarvoja. Ruper Everett on charmantti ja komea vanhanaikaisella, yläluokkaisella tavalla. Julianne Moore oli tässä ihastuttavan, sokerisen myrkyllinen ja vaihteeksi hyvin pehmeä ainaisten nukkenaisten sijaan. "Tuhlaajapoika kasvaa ottamaan vastuuta ystäväpiiristä" -tarina viehätti.

Huonoa: Minua vaivaa ahdistava myötähäpeä. En voi sivusta katsella, kun hahmot ruudulla tietämättään saattavat itsensä syvemmälle ja syvemmälle tilanteeseen, jonka minä tiedän purkautuessaan kääntyvän kamalan noloksi. Tunnen etukäteen pahaa oloa heidän puolestaan, vaikka minun kai pitäisi hykerrellä naurusta onnellisten ennakko-odotusten kutkuttelemana. Tämä ilmiö häiritsee tv-komedia- ja elokuvaelämyksiäni, ja tässä elokuvassa se kasvoi aivan sietämättömäksi. Juonikuvio lienee Oscar Wilden itsensä kehittelemä (en ole lukenut tätä näytelmää), joten en voi oikeasti kritisoida sitä. En kuitenkaan nauttinut siitä tai ainakaan sen toteutuksesta tässä elokuvassa. Oli kamalaa, ja oikeasti välillä tein muuta ja annoin telkkarin olla vain taustalla.

Tämä oli myös jotenkin...hengetön. Paljon niminäyttelijöitä, mutta silti tai juuri siksi kokonaisuudesta jäi pahvinen vaikutelma, näyttäytymisen maku.

Muuta: On se kumma, miten avoin homoseksuaalisuus muuttaa katsomiskokemusta (jopa minulla, vaikka homofobisuuden sijaan minua sopii syyttää homofiliasta ;). Kun Rupert Everett suutelee naista, sitä tulee aivan harvinaisen tietoiseksi siitä, että tässä sitä nyt näytellään. "Onpa uskottava suukko. Mitähän se ajattelee?" Ihan kuin kaikki heteronäyttelijät ja -näyttelijättäret aina tuntisivat aitoa, palavaa intohimoa suutelukohtauksissa, eikä "kemia" monasti olisi aivan samanlaista näyttelemistä kuin Everettin suudelmat!   

Kannattiko katsoa? Kyllä, periaatteen, itseisarvojen ja Rupert Everettin vuoksi. Mutta tavallaan ei. En heti katsoisi uudestaan.