Siis minulle, ei blogilleni.

Kävin kampaajalla. Hiuksiani lyhennettiin ja kerrostettiin. Oli harvinaisen hyvä kokemus. Olen aika tarkka kampaajista: pitää omata varmuutta ja selkeää näkemystä ja osata ehdottaa minulle jotain minua miellyttävää. Tuon tytön kanssa löytyi oikein hyvin yhteinen sävel, ja taidan mennä tuonne toistekin. Hän osasi ehdottaa oikein hyvää ja minulle sopivaa kampausta. Ainoastaan otsatukan halusi väkisin leikata liian geometrisen suoraksi, mutta annoin mennä, koska se kasvaa kuitenkin sekunnissa ja leikkaan sen itse taas sellaiseksi kuin haluan. Sitä paitsi tykkään siitä, että kampaaja haluaa väkisin tehdä jotain, vaikka olisin vastaankin. Se osoittaa varmuutta ja näkemyksellisyyttä. Tunnen olevani osaavissa käsissä.

Tyttö ei myöskään föönannut ja kuorruttanut kampausta tönköksi kypäräksi, jollaista en itse koskaan oikeassa elämässä kuitenkaan hiuksistani tee (en koskaan edes kuivaa hiustenkuivaajalla), vaan jätti hyvin luonnollisiksi. (Liiankin: kotiin pyöräillessä meni uusi geometrinen otsatukka ihan sekaisin. Olisi kaivannut enemmän lakkaa, jota kotona lisäsinkin. Mutta parempi niin päin.) Saman lopputuloksen voin oikeasti itsekin aamuisin saada aikaan. Hyvä, hyvä. Nyt vaan pitää ostaa hiusvahaa, koska tällaiselle lyhyemmälle (lyhimmät osat ei yllä lähellekään olkapäitä, pisimmät yltää), kerrostetulle tukalle se on parempi kuin lakka.

Sivuilleni ei sen sijaan ollut tarkoitus tulla uutta ilmettä. Tulin kotiin ja huomasin yllätyksekseni, että joku toinen sivupohja oli pompsahtanut päälle, kun ennen lähtöä ihan vaan koemielessä sovittelin niitä. Jos joku ehti käydä täällä ja hämmästyä, niin saipa ainakin hienoista jännitystä päiväänsä... Heh. Ehkä kohta vaihdankin sivupohjaa, mutta en ainakaan juuri siihen hetkellisen vierailun tehneeseen.