Olipa taas neronleimaus ottaa ruotsin kolmoistunti juuri tiistaiaamuksi klo 9.00, kun maanantaina tulee Oz.

Tulee olemaan ihanaa raahautua joka viikko pakkoruotsiin rättiväsyneenä kuuden tunnin unen jälkeen. Niin kuin tänään jo tein. No, puoliunisuus voi saada tunnit menemään nopeammin...ehkä.

Ruotsista ei silti taida tulla kamalaa kärsimystä. Opettajatar on nuori ja innostunut, ei aio pitää varsinaista loppukoetta ja tsemppasi ryhmää innoissaan: "En minä välitä, jos teette virheitä, kunhan yritätte rohkeasti puhua." Ryhmäkin vaikuttaa suhteellisen sosiaaliselta ja kykenevältä. (Hyvän oppilaan asemaa helpottaa, jos on aktiivinen ryhmä. Jos kukaan muu ei tee mitään, joutuu liian usein itse olemaan se opettajan viimeinen oljenkorsi. Nyt ei tosin olisi niinkään, koska ruotsini ei ole ihmeellisen vahva ja ryhmässä on enemmän kuin pari oikeasti hyvää ruotsissa ollutta/ suomenruotsalaiskontakteja omaavaa tyyppiä.)

Huoh. Motivaatio on silti alhainen. Maailmassa on kauheasti kieliä, jotka kiinnostavat minua huomattavasti enemmän. Ruotsi ei ole mun juttu.

Lisäksi Ozissa oli eilen hyvä jakso.

Kun kerran aihetta sivusin, kehun Ozin eilen tullutta jaksoa 302: Napoleon's Boney Parts. Olin siitä jotenkin ihan täpinöissäni, vaikkei mitään mullistavaa edes tapahtunut - tai kenties juuri siksi, ettei mitään mullistavaa tapahtunut. Kaikesta ja kaikista kerrottiin vähän, juonikuvioiden ja ihmissuhteiden monimutkaiseen kuteeseen valmistui jälleen uusi raita. Ketään ei tapettu dramaattisesti tai hakattu henkihieveriin. Asiat vain etenivät - tarkasti, kauniisti, johdonmukaisesti, iskevänä dialogina ja loistavina näyttelijäsuorituksina. Ozia parhaimmillaan. Miten tästä voisi olla tykkäämättä? Miten noista hahmoista voisi olla välittämättä?

Ei mulla tämän erikoisempaa. Heh.