Blogini ensimmäiseksi arvosteluksi saa kunnian päästä tämä Tom Cruisen ja J.J.Abramsin mestariteos. Käytiin leffassa katsomassa, kun Eini oli kylässä Tampereella. Molemmat olivat jo nähneet kaikki ohjelmiston paremman oloiset leffat...

Pisteeni: + + +  (movielens), 7 (imdb)

Hyvää: No, vauhti ja räiskintä. Tämä oli aika harvinaisen virheetön super-hyper-vauhti-action-pakkaus, jos sitä elokuvaltaan haluaa. Sulavaa, sujuvaa tarinan kuljetusta ja hengästyttävää vauhtia. Näyttelijät olivat poikkeuksetta poikkeuksellisen hyviä (mainitsen Tompan itsensä, Billy Crudupin ja Simon Peggin, koska Philip Seymour Hoffmannin mainitseminen olisi tuskallisen ilmeistä), oikeesti. Heitä oli kuvattu intensiivisen läheltä, tykkäsin siitä. Oli myös hyvä, että pikakiitotoiminnan tueksi oli ihan kunnolla yritetty rakentaa myös henkilöhahmoja ja henkilökemiaa - yritettiin saada katsoja välittämään tiimistä. Vaikka yritys jäikin vauhdin jalkoihin, se ilahdutti, sillä harva tämän lajityypin leffa nykyään tajuaa (tai viitsii) edes yrittää. Tykkäsin myös vatikaanioperaatiosta ja sen toteutuksesta (ainoa, joka ei ollut pelkkää vauhtia ja räiskintää...). Ja tykkäsin siitä, että Tomppa oli aika timmissä kunnossa juostessaan ja hyppiessään. Hän on tullut seksikkäämmäksi vanhetessaan. Oli myös positiivinen yllätys nähdä Jonathan Rhys Meyers, koska en ollut edes tiennyt (muistanut?), että hän on tässä. Hän on kaunis poika.

Huonoa: Vauhti ja räiskintä. Sitä oli niin paljon, ettei mistään saanut kiinni. Se menetti merkityksensä. Kun pitäisi pidättää henkeään jännityksestä puolitoista tuntia putkeen, ei oikein jaksa enää. Kun vaaratilanteeseen tulee tuhannes mahdoton lisävaikeutus (ostoskanava: "Eikä SIINÄ vielä kaikki..."), kaikki alkaa tuntua samalta puurolta. Vähemmän olisi ollut enemmän. Oli myös ehkä jotain juoniaukkoja, jotka vaivasivat minua leffan aikana, muttei kai mitään kovin pahoja, koska olen jo unohtanut ne. Osa myös tuntui aukoilta vain leffan aikana ja selittyi loppua kohti, joten en ole enää varma, paljonko oikeita aukkoja oli.

Muuta: Ensimmäinen Mission: Impossible on sairaan hyvä. Ehkä nämä muut tuntuisivat paremmilta, jos niitä ei vertaisi siihen. Ja jos en nyttemmin olisi nähnyt myös alkuperäistä hurmaavaa 60-luvun sarjaa (parempi kuin Bond!), joka vei sydämen aivan kokonaan, ja jos tämän ultramodernin, kiillotetun vauhtijumpan katsominen ei saisi minua tuskallisesti haikailemaan sen kiireettömän herrasmiesnostalgian perään, jolla alkuperäiset missiot toteutettiin jännityksestä silti tinkimättä. Ekassa leffassa oli vielä samaa henkeä, riittävästi, siteeksi. Se oli silta vanhasta uuteen. Kolmas osa on, ikävä kyllä, pelkkää 2000-lukua.