Pisteeni: + + + ½ (movielens), 7 (imdb)

Melko viihdyttävä merirosvoseikkailu, jonka rakennetta sekavoittavat liialliset juonielementit, mutta näyttelijät (Depp!) ja vilpittömän innostunut toteutus pelastavat onneksi paljon. 

Hyvää: Johnny Depp, Johnny Depp. Kapteeni Jackissa ei ole enää samaa uutuudenviehätystä kuin ykkösessä, mutta hahmoa ja näyttelijänsuoritusta varten on silti vaikea löytää riittävästi superlatiiveja (niitä etsitään kaikkialla, jätän väliin). Deppin lisäksi erityisen hyvää työtä tekevät Johathan Pryce Elisabethin isänä ja Tom Hollander uutena peruukkipahiksena. En olisi muuttanut suorituksissa sävyäkään. Lisäksi pidin elokuvan vilpittömästä, konstailemattomasta asenteesta: jos tarkoitus on yksinomaan viihdyttää, sen voi myöntää suoraan, ja toimintakohtaukset voi saman tien vetää absurdin slapstick-komedian puolelle. Useimpien elokuvien pakolliset toimintakohtaukset pitkästyttävät minua, mutta eihän tässä voinut kuin nauraa! Parhaimmat dialogin pätkät hahmojen välillä (parhaimmillaan keskushahmojen ryhmäkohtauksissa) olivat myös täyttä kultaa. Eikä pidä unohtaa perustasoa: merirosvoseikkailu on aina merirosvoseikkailu!

Huonoa: Olisin halunnut antaa tälle korkeammat pisteet, mutta rehellisyyden nimissä en voinut. Epäkohtia oli runsaasti. (1) Muistatteko, että ensimmäisessä leffassa henkilöt olivat sympaattisia? Luotiin mielikuva ystävyydestä ja keskinäisestä lojaaliudesta, joka toimi hahmojen tärkeimpänä motiivina, vaikka itsekäs merirosvoimago antoikin ymmärtää muuta. Tässä jatko-osassa samoista henkilöistä on tehty käsittämättömän itsekkäitä opportunisteja, jok'ikisestä. Jokainen ajaa tasan omia etujaan -on henkilökohtaisessa seikkailussaan saman tarinan sisällä - viis muista. Pitäisi kai onnitella tekijöitä rohkeudesta lähteä luomaan kuvaa todellisesta merirosvo-asenteesta. Tästä on romantisointi kaukana. Ikävä kyllä pahislinjassa on perustavanlaatuinen ongelma: kylmistä hahmoista on vaikea välittää. Katselusta tulee surullinen olo, kun muistelee ensimmäistä elokuvaa. Toivoa sopii, että tässä on meneillään kehityskaari, joka kirkastuu kolmannessa osassa.

(2) Käsikirjoitus on korkeintaan keskinkertainen. Jotkut vuorosanat ovat oikeasti hauskoja, valtaosa mitäänsanomattomia, ja pahimmat niin puisevia, ettei voi olla irvistämättä. Dialogikohtauksissa on usein tyhjäkäyntiä. Tiivistäminen olisi tehostanut. Samanaikaisesti olisin kuitenkin kasvattanut dialogin kokonaismäärää suhteessa toimintaan, sillä minulle hahmojen vuorovaikutus oli elokuvan parasta antia. Enemmän suvantokohtia, kiitos, eikä pelkkää vakavaa (no, vakavahkoa...hysteeristä...slapstick-henkistä...) ympäriinsä juoksemista. 

(3) Kokonaisuutena elokuvan rakenteessa on kikkailun makua. Mukaan on ahdettu aivan liikaa materiaalia - tuntuu, että kaikki mieleen tulleet ideat. Vähemmän on melkein aina enemmän, miksei sitä opita? (4) Oliko molemmat jatko-osat todella pakko rakentaa samalle tarinalle niin täysin, että kakkosesta tuli väliinputoaja vailla kunnon loppua? Väitän, että "välilopun" luominen - ja rakenteen selkeyttäminen muutenkin - olisi ollut sekä täysin mahdollista että tyydyttävämpää yleisölle, vaikka tarinaa haluttiinkin jatkaa.

Muuta: (1) Kolmannen osan näkeminen ensi kesänä tarkentanee mielipidettäni. On mahdollista, että tarinan loppuosa tarjoaa oikeutusta asioille, joita olen tässä arvostellut. Vaikea spekuloida. (2) Jälleen ne odotukset. Miksei kaikkea voi kokea odotuksista vapaana? Eli: oli hyvin vaikea olla pettymättä ensimmäisen elokuvan jälkeen. (Tämä tosin oikeasti oli huonompi, eli en tällä kertaa sysää liikaa vastuuta odotuksille.)

Kannattiko katsoa: No ehdottomasti. Voimme lähteä siitä (häpeämättömän pinnallisesta ;) ajatuksesta, että mitä tahansa kannattaa katsoa Johnny Deppin takia. Pirates of the Caribbean -elokuvissa Depp kuitenkin loistaa niin, että mestarisuoritus aivan ehdottomasti riittää luomaan nautittavan kaksi- ja puolituntisen. Muutenkin tämä oli kohtuullisen viihdyttävä elokuva, jonka jaksanen joskus katsoa uudelleenkin.