Tämä on saanut minut ajattelemaan kuolema-ajatuksia.

Yliopistolle kävellessäni kuvittelin, millaista olisi, jos koko perheeni saisi surmansa lento-onnettomuudessa tullessaan pääsiäisenä pois Turkista. (Minua huolestuttaa aina, kun kaikki muut ovat samalla matkalla ja itse olen eri paikassa. Jos kone putoaisi silloin, jäisin ihan yksin. Sen sijaan en pelkää, kun itse olen koneessa. Enkä silloinkaan, jos vain osa perheestä on.)

Kirka oli vuoden omia vanhempiani nuorempi ja eli kai ihan normaalia, tervettä elämää. Hänen piti juuri mennä tähdeksi tanssiohjelmaan. Jos hän voi yhtäkkiä kuolla sairaskohtaukseen, kuka tahansa voi. (Niin kuin tietysti voikin. Duh. Mutta yleensä sitä ei ajattele.)

Tämä järkyttää minua jokseenkin merkittävästi enemmän kuin Juicen kuolema. Juicen kuollessa menetimme toki todellisen sanoittajaneron ei vain Suomen, vaan koko maailman mittakaavassa, mutta itse kuolema tuntui jokseenkin ...no, mikä on yllättävän vastakohta? Ilmiselvä? Se ei siis yllättänyt. Juice oli itse tehnyt elämäntapavalintoja, joiden todennäköisin seuraus ei ollut 80 vuoden ikään eläminen. Kirka ei tietääkseni ollut tällaisia valintoja tehnyt.