Palaan kertomaan, että eilen itkin monessa kohtauksessa, taas kerran. Olen itkenyt valtaosassa jaksoja. En tajua! Tässä on jotain niin väheleisen koskettavaa, että olen aivan aseeton.

Olen alkanut ajatella, että joudun ostamaan tämän dvd:llä. Tuskin tämä myöhemmillä katsomiskerroilla vetoaa tunteisiini näin vahvasti (97% asioista haalistuu tullessaan tutuksi), mutta haluaisin ostaa jo siksi, että minua raivostuttaa jaksojen 1, 4 ja 7 näkemättä jääminen. Ainakin 4 ja 7 olivat hyvin tärkeitä juonijaksoja. Lisäksi tiedän, että olisin itkenyt (ainakin) seiskassa enemmän kuin vielä missään. Äiti alkoi itkeä kertoessaan minulle sen juonta! (Ei omena kauas puusta, silleen.)

Voin tietenkin myös odottaa seuraavaa esityskertaa ykkösellä tai Teemalla, mutta tämä nykyinen on jo uusintakierros, joten en tiedä, kannattaako odotus. No, kattellaan, onko minulla yleensä rahaa ja koska.

P.S. Tästä itkemisen ylikorostamisesta muodostuu sarjaan tutustumattomille varmaankin mielikuva Shakespearen tragedioiden veroisesta nyyhkydraamasta: kaikki kuolevat ja kohtalot ovat kammottavia. Näin ei ole. Saaga seuraa yksinkertaisesti ja rauhallisesti erään suvun ihmissuhteita monessa sukupolvessa.