Arvostelin tämän jo kerran, mutta tiltti nielaisi kirjoituksen, enkä millään jaksanut luoda sitä uudelleen. Näin tämän leffassa joulun alla.

Pisteeni: + + +  ½ (movielens), 6 (imdb) ==> perushömppäleffa, johon korotusta kauniista Judesta, hyvistä kanssanäyttelijöistä ja jouluteemasta.

Odotin joulun suklaamäärän veroista yliannostusta sokeria kauniissa kuoressa, mieluisten näyttelijöiden esittämänä. Sain melko tasan kaiken, mitä odotinkin. Pahinta pelättyäni yllätyin ehkä vähän positiivisestikin.

Mistä on kyse? Miehiin pettyneet britti- ja jenkkinainen päättävät vaihtaa koteja ja elämiä joulunpyhiksi. Uuden ympäristön miehet eivät "yllättäen" olekaan niin kamalia kuin kotipuolessa.

Hyvää: Kate Winslet näyttelee aina hyvin ja erottui tässä edukseen. Jack Black on minusta oikeesti hauska ja näyttelijänä aliarvostettu - ja hurmaa viimeistään musikaalisuudellaan. (Oli tosi kiva, kun Kate ja Jack lauloivat yhdessä.) Jude Law ja Cameron Diaz ovat kaunis pari ja voittavat palkinnon elokuvahistorian kuvauksellisimmista suutelukohtauksista. (Oikeesti, en muista nähneeni yhtä esteettisiä kasvojen kulmia missään, koskaan.)

Elokuva oli kuvattu ja ohjattu ammattitaidolla, jokainen kohtaus nätti kuin karamelli. Joulufiilistelyä riitti, eikä se voi olla makuuni liiallista tai liian imelää. L.A:n juonikuvio vanhasta käsikirjoittajasta oli suorastaan charmantti. Myös minulta yleensä huomiotta jäävän elokuvasäveltämisen maailmaan oli kiinnostava kurkistaa.

Huonoa: En ollut ennen tajunnut, ettei Cameron Diaz oikeasti näyttele kovin hyvin. Kate Winsletin rinnalla se kuitenkin kävi ilmeiseksi. Cameron tuntui paikoitellen teurastavan vuorosanojaan, vaikka komedian pitäisi olla hänen alaansa. Toisaalta hän kompensoi onnistuneesti käsittämättömällä, suurisilmäisellä söpöydellään.

Kuulin jälkeenpäin, että Jude Law'n osa oli alkujaan kirjoitettu Hugh Grantille. Faniudestani huolimatta myönnän auliisti, että Hugh olisi vetänyt roolin sata kertaa paremmin. Komedia ei ole Juden vahvin laji. (Tee lisää dramaatisia sankareita, kulta. Tai vielä parempi: roistoja.) Kun kuvittelin Hughia samoihin kohtauksiin, tajusin, miten hauskoja ne olisivat voineet olla. Sääli.

Koska myös Jude enemmän kuin kompensoi puutteitaan silmiä hivelevällä ulkonäöllä, Britannian pariskunta oli kaunis katsella, mutta tarinansa ylitsepursuavasta melodramaattisuudesta huolimatta sisältä hiukan ontto. Jenkkilässä taas luotiin hienosti sympaattiset, kolmiulotteiset hahmot, mutta melodraamalaatikko oli kai humpsahtanut tyhjäksi jo ekaan tarinaan. Katen ja Jackin kuvio oli käsittämättömän vapaa kaikesta romantiikasta. Kenties elokuvan tekijät olivat alkaneet uskoa yleisön nurinaan siitä, ettei Jack Black sovi romanttiseksi sankariksi, ja päättäneet pelata varman päälle. Tulos: epätasapaino.

Ja mistä lähtien ETELÄ-ENGLANNISSA on luminen postikorttitalvi?!? En tiedä, onko sellaista kestänyt kahta viikkoa sitten 1800-luvun. Tiedän, että leffa on satua, mutta jenkeillä on jo tarpeeksi hatara kuva ulkomaailmasta ilman, että sitä ruokitaan tällaisella. Haloo - saari-ilmasto. Skotlannissakin sataa hyvällä tuurilla kahdesti talvessa lunta, joka pysyy maassa päivän.

Kannatiko katsoa? Vain, jos tietää haluavansa nätisti paketoitua, romanttista huttua. Sitä nimittäin saa silmät suut täyteen.