Palaava ohjelma - uusi sarja - sarja, josta sain vihdoin katsotuksi jakson.

(1) Amazing Race (MTV3 su klo 21.00) palaa ruutuun 26.11.2006! Olen odottanut. Aion katsoa. Olen jopa innoissani. Keskimääräinen tosi-tv-ohjelma jättää minut kylmäksi, ja ne, joista pidän, ovat laskettavissa yhden käden sormilla. Amazing Race kuuluu näihin. Miksi se on hyvä? Muutama asia erottaa ko. sarjan tosi-tv:n massasta. Ensinnäkin Amazing Race koostuu intensiivisistä kilpailuspurteista, joiden välillä joukkueet saavat rauhassa rentoutua ja levätä - ja avainasia: heitä ei kuvata. Tämä on siis kenties ainoa pitkäkestoinen reality, joka ei perustu kilpailijoiden painostavalle, ympärivuorokautiselle kyttäämiselle. Toiseksi: Amazing Racen kilpailijoiden ei tarvitse manipuloida ketään. He eivät kalastele suosiota tai kosiskele ääniä yleisöltä tai kanssakilpailijoilta. Paras suoritus palkitaan, yksinkertaista, ei kommervenkkejä. Nopeus, taito ja onni ratkaisevat, ja ensimmäisenä maaliin ehtinyt joukkue voittaa. Siinä kaikki. Mukavan suoraviivaista. Uskon intensiivisen paikasta toiseen juoksemisen tiimellyksessä näkeväni harvinaisen aitoja ihmisyksilöitä, jotka vain pyrkivät parhaaseensa. Heillä tuskin riittäisi aikaa ja energiaa esittää loputtomasti kameroille.

Jotain ihmeellisen koukuttavaa on myös itse rakenteessa. Maat ja tehtävät vaihtuvat, tahti on kova...huomaan itse usein hengästyväni kotisohvalla, kun jännitän ja myötäelän. Lisäksi psykologinen elementti, johon on helppo samastua: kaikki parit ovat lähtöviivalla uskoneet olevansa saumaton tiimi ja tuntevansa toisensa läpikotaisin, mutta säröjä alkaa ilmestyä paineen alla - niin kuin ilmestyisi melkein mihin tahansa suhteeseen, ainakin kaikkiin omiini (kilpailijat voivat siis olla pariskunta, sukulaiset ta ystävykset...mitä vaan). Voittajaparit ovat usein olleet niitä harvoja, joilta on löytynyt aitoa, molemminpuolista kunnioitusta ja taitoa pelata yhteen. Se lämmittää sydäntä.

(2) Pari sanaa ensi viikolla alkavasta sarjasta Numb3rs (suom. Num3rot) (MTV3 pe klo 21.00). Satuin kääntämään sitä pari jaksoa alkukesästä, kun sarjan eka kausi loppui jenkeissä ja se tuli DVD:lle. Ilahduttavinta oli nähdä Villin pohjolan Dr. Fleischman uusissa seikkailuissa. No, näyttelijä Rob Morrow siis oikeasti. Tässä uutuudessa Morrow ei ole lääkäri vaan etsivä. Hänellä on matikkaneropikkuveli, ja sitten niinku ratkotaan rikoksia matematiikan (todennäköisyyksien jne.) avulla. Siitä nimi. Siinä idea. Ihan kiva sinänsä, mukavasti vähän rauhallisempi rikossarja...mutta en ihan ostanut ajatusta siitä, että matematiikka tosiaan olisi sovellettavissa niinkin olennaisilla tavoilla niin monenlaisiin rikoksiin. Jäi kenties hieman huteraksi tuo perusajatus. (Toisaalta tämä on voittanut tiedepiireissä tunnustuspalkintoja, koska kaikki käytetty matematiikka kuulema toimii oikeasti, joten kenties kyse on omasta epämatemaattisuudestani.) Tuskin rupean katsomaan, mutta ennen kaikkea siksi, etteivät rikossarjat yleensäkään kiehdo minua. Huonomminkin voisi aikansa käyttää.  

(3) Sain tarkastettavaksi yhden Ghost Whisperer -jakson (suom. Aavekuiskaaja)(Nelonen ma klo19.00). Tulipa sitäkin vihdoin katsottua, palkan kanssa - ja hyvä niin. En nimittäin erehdy katsomaan toiste. Jakson alkuosa oli aika hyvä ja oikeesti pelottava, mutta loppuselvittely lipsahti niin vahvasti sokerisuuden puolelle, että hermot meni. Äsken lukaisin telkku.comista pari kommenttia, jotka antoivat ymmärtää näin olevan aina, ja siltä tuo vaikuttikin. Liian naiivi sarja minulle. Jos sokerisuus ei haittaa, niin oli se hyvin tehty ja näytelty. Voisi lapsenmielisille sopiakin, jos ei kumminkin olisi niin pelottava, että tällaista säikkyä aikuistakin hieman karmi.