Tämä tuli telkkarista, joten päätin kruunata sillä laiskan lauantaipäiväni.

Pisteeni: + + +  ½ (movielens), 7 (imdb) --> laatuleffa niin kässärin, näyttelijöiden kuin toteutuksenkin suhteen, muttei sykähdyttänyt suurempien pisteiden edestä.

Odotin älyllistä, raskasta elokuvaa, joka olisi laatutyötä, muttei varsinaisesti viihdyttäisi. Elokuva vastasi täydellisesti odotuksiani.

Mistä on kyse? Mielisairas pääsee avohoitoon ja elää takaumissa traumaattista lapsuuttaan.

Hyvää: Näyttelijät olivat hienoja. Erikoisesti Miranda Richardson kaksoisroolissa oli niin hyvä, etten ensin päässyt itseni kanssa yksimielisyyteen siitä, oliko kyseessä tosiaan sama nainen. Ralph Fiennes ja Gabriel Byrne myös hyviä. Kässäri oli kiehtova ja älyllisesti haastava (katsominen oli palkitsevaa, vaikka arvasinkin lapsuuden salaisuuden pääpiirteissään - ehkei sen ollut tarkoituskaan olla varsinainen loppuyllätys á la Shyamalan). Toteutus oli melkoisen täydellinen. Sanoisin, että leffa onnistui kaikessa, mihin pyrki. Laatutyötä. 

Huonoa: Spider ei ollut varsinaisesti viihdyttävä elokuva. Se oli raskas, älyllinen ja hidastempoinen. En tempautunut mukaan tapahtumiin muuta kuin paikoitellen lapsuuskohtauksissa. Kun setä ypöili hoitolassa, huomasin odottelevani kärsimättömästi seuraavaa takaumaa. Kun ei tempaudu mukaan, tunnetaso jää kokematta eikä elokuva synnytä suuria elämyksiä. Lopputulos: ontto olo. Tämä ei olisi ensimmäinen suositukseni kivaksi perjantai-illan viihteeksi.

Kannattiko katsoa? No...aika yhdentekevää. En yhtään kadu katsomista, muttei se minulle mitään erityistä antanutkaan.