Taianomainen kaksituntinen oli oikein hyvä synttärilahja. Suomessa näkemieni parhaimmistoa.

Tampereen työväen teatteri, 14.09.2006.

No, lauloiko ne hyvin? Jeesusprinssi Jari Ahola oli oikeasti aika merkittävän loistava. Kun hän yksin päästi äänensä täysille, syntyi aivan hetkellisesti jopa Lontoon musikaalien tuntua. Olisin voinut tahtoakin nähdä hänet Jeesuksena. Se rooli tarjoaa niin paljon enemmän mahdollisuuksia revittelyyn, johon hänellä selvästi olisi resursseja! Ja ääni olisi selvästi kantanut ainakin korkeammalle kuin tässä tarvittiin. Tuhkimo, Heidi Kiviharju, oli ihan riittävän hyvä - ei ainakaan kalvennut jollekin Vuokko Hovatalle Evitassa, sanoisinko jopa että päinvastoin. Tyttö kuitenkin prässäsi periaatteessa kauniin sointuvaa ääntään usein ruman kovaksi, ihan kuin ei olisi luottanut mikrofoneihin. Muuten olisi kuulostanut vieläkin paremmalta. Loput esiintyjät olivat normaalia Suomen musikaalitasoa tai yläpuolellakin, paitsi haltiakummi, joka oli ikävä pettymys. Muuten illuusio elämää suuremmasta taikaolennosta oli täydellinen, mutta rikkoutui tyhmästi, kun kummitäti avasi suunsa lauluun. Ainoita, jonka laulussa olin jopa epäpuhtautta kuulevinani. Harmi.

Oliko toteutus muuten hyvä? Oli ihana! Täydellisen satumainen, hauska, lapsiin vetoava, muttei tylsä aikuisillekaan. Äitipuoli ja sisarpuolet heittäytyivät antaumuksella rooleihinsa, ja kuningaspari oli aivan hellyttävä. Oli taikatemppuja ja akrobatiaa, pukuja ja herkkuruokia, todellista sadun tuntua. En olisi muuttanut mitään, paitsi ehkä lisännyt Tuhkimon ja prinssin välille hiukan kemiaa. Ja antanut Tuhkimolle kauniimman tanssiaispuvun. Suomennos pääpiirteissään ok.

Parasta? Prinssin soolohetket. Tuhkimon, äitipuolen ja sisarpuolten yhteinen musiikkinumero toisen näytöksen puolivälin paikkeilla oli mahtavin musiikkikokonaisuus ja irrotti yleisöstäkin selvästi suurimmat spontaanit aplodit. Haltiakummin aidosti taianomaiset taikatemput sun muu maaginen satumaisuus.

Huonointa? Öö, kenties kemian puute pääparin välillä ja haltiakummin laulu hetkittäin. Ei ollut mitään sietämättömän huonoa. (Jälkilisäys: ai niin, ja paikoitellen korvaan särähtäneet suomennokset. Niitä nyt on aina. Olisi varmaan, vaikka olisin itse tehnyt käännöstyön.)

Suositteletko? Suosittelen tosiaankin, kaikille lapsille ja vähänkin lapsenmielisille.