Väliviikko elämässä hujahti johonkin, vaikken tehnyt mitään.

On ollut väliviikko elämässä: viikko Mirjamin lähdön ja Marjukan tulon välissä, viikko kesän lopun ja yliopiston alun välissä. Siihen nähden, että mitään akuutteja menoja ei pitänyt olla, olen onnistunut täyttämään viikon toiminnalla ihmeen hyvin. Niin hyvin, etten vieläkään maalannut seiniä... Olis kyllä oikeesti pakko.

Olen silti tehnyt hyvin vähän mainitsemisen arvoista. Tapasin Inkeriä ja sitä Klemeniä. Ilmoittauduin tenttiin ensi lauantaiksi. Sain pitkästä aikaa luettua jotain. Masennuin säästä.

Mistä tuli mieleen: tänään huonon sään putki onneksi katkesi! Taivas oli pilvetön ja aurinko paistoi. Kuivatin pyykkiä ulkona. Muistin, että syksy tällaisena on mukava ja saan siitä energiaa. Kesällä ilma on niin lämmintä, ettei se koskaan tunnu todella raikkaalta. Siitä raikkauden tunteesta keuhkoissa ilahdun, kun lämpötila laskee. Kunhan sää pysyy kuivana, syksyssä ei ole mitään vikaa.

Sain vihdoin kirjoitettua tarrakirjaimilla postilaatikkoon "EI MAINOKSIA". Näyttää hauskalta, enkä joudu enää kantamaan kasseittain tavaraa paperinkeräykseen. Tällaisia isoja saavutuksia.