Ohhoo, The Storys-keikan arvostelu Timesissa. Vautsi. Heillä oli Britannian-kiertue tässä kuussa ja se huipentui juuri Lontooseen ja Cardiffiin. Tässä arvostellaan Lontoon keikkaa. Arvostelu on kohtalainen, kolme tähteä viidestä, mutta pääasiassa siitä tulee hyvä mieli. Suurin moitteiden kohde on nimittäin se, ettei Steve Balsamo, "selkeästi paras laulaja ja huomion luonnollinen keskipiste", pääse loistamaan kirkkaammin johtuen bändin tietoisen, keinotekoisen demokraattisesta koostumuksesta. (Jokainen jäsen laulaa soolon omissa biiseissään yms.) Steven laulu aiheuttaa kuulema kylmiä väreitä. Jee :)

The Storys on siis Steve Balsamon bändi, ja Steve Balsamo oli Jeesus, johon tykästyin Lontoon Jesus Christ Superstarissa vuonna yks ja kaks, ja... Itse asiassa tuli mieleeni muutakin sanottavaa, mutten oikein tiedä, mistä aloittaa --- *luova tauko* --- joten kirjoitin erillisen jutun tuohon alle taustaksi ja pohjustukseksi. Noin. Nyt voin sanoa toisen mieleeni tulleen jutun. Kantsii ensin lukea alla oleva juttu, jos haluaa tajuta.

Käänsin tuossa yksi kerta sattumalta kanavalle, josta tuli dokumentti Brittien alkuperäisestä Idols-voittajasta, Will Youngista. Mieleeni tuli ilmestyksenomaisesti, että on se harmi, että Steve Balsamo halusi tähdeksi reilut viisi vuotta ennen kuin Idols keksittiin! Siis harmi hänelle, ei musikaalifaneille ;) Hänen ei nimittäin olisi koskaan tarvinnut mennä Jeesukseksi levytyssopimuksen ja huomion toivossa. Hän olisi voinut mennä Idols-ohjelmaan, hakata muut mennen tullen ja päästä juuri haluamakseen poikabändihenkiseksi staraksi, Will Youngiksi Will Youngin paikalle. Laulaahan tuo Young nimittäin hyvin, mutta Steve on ihan varmana parempi!

Idolsissahan pitää nimenomaan osata laulaa livenä ja omata magneettista lavakarismaa. Mikä sen sopivampaa Stevelle? Hän laulaa livenä yhtä hyvin kuin studiossa. Mitään eroa ei ole. Hän ei tarvitse erikoisolosuhteita tai montaa ottoa pystyäkseen äänellään mitä huikeimpiin temppuihin. Kun hän esiintyy livenä radio-ohjelmissa, juontajat, milloin eivät jää ihmetyksestä sanattomiksi, katsovat huomattavan usein tarpeelliseksi vakuutella kuulijoille, että me ei juuri laitettu levyä soimaan. Tämä kaveri vaan laulaa näin hyvin. Kerran joku toinen BBC:n juontaja pölähti paikalle kai omaa ohjelmaansa odotellessaan ja sanoi, että hänen oli nyt päästävä kertomaan, miten käveli studion ohi ja luuli, ettei täällä livevieraita olekaan, kunnes katsoi sisälle. (Ja, no, onhan kyky laulaa livenä täydellisesti todistettu jo sillä, että ihminen vetää musikaalin pääroolin West Endissä.)

Harmi, että Steve oli vähän etuajassa. Idols olisi varmaan ollut juuri hänen juttunsa, enkä epäile hetkeäkään, että hän olisi voittanut tai ainakin päässyt finaalikierroksissa niin pitkälle, että maine ja kunnia olisi ollut taattu juttu. (Vai miten on, pystyisköhän tuhannet musikaalin ammattilaiset päihittänyt kenties hakkaamaan myös Britannian parhaat amatöörilaulajat?) Sen sijaan hän joutui musikaalien maailmaan. Harmi hänelle, onni minulle ;)