Älä lue, jos et halua spoilereita. .

Oliko hyvä? Oli vähän outo kausi. Tavallaan loppujen lopuksi aika hyvä, mutta ennalta-arvattavampi kuin yleensä. Survivor-formaatti on edelleen voimissaan. Ei näitä ole sen tylsempi katsoa kuin alussakaan. Ihmiset tuntevat pelin säännöt ja mahdollisuudet paremmin kuin ekoilla kausilla, joten tavallaan peli on jopa moniulotteisempaa.

Oikeastaan halusin nyt kirjoittaa ihan tietystä asiasta. Kilpailun loppuratkaisu sai minut taas panemaan merkille, miten tosielämässä tapahtuu koko ajan asioita, joita fiktiossa eivät kerta kaikkiaan tuntuisi uskottavilta. Fiktion pitää siis olla "uskottavampaa" ja "todennäköisempää" kuin elämän itse välttääkseen epäuskottavuuden!

Jos käsikirjoitetussa sarjassa olisi käynyt niin kuin tämän sarjan vikassa jaksossa, olisin voihkaissut epätoivosta. Ei oikea ihminen menettelisi noin. Kuinka oksettavan sokerista. Paitsi, että menetteli! Kyse oli oikeista ihmisistä, joilla oli oikea mahdollisuus voittaa miljoona dollaria, ja tapahtui jotain epäuskottavaa, mutta silti totta. Tämä on selitettävä pitkästi: 

Kaksi viimeistä miestä roikkui poijuissa 12 tuntia kamppaillen paikasta finaalissa. Olivat olleet ylimpiä ystäviä ja taistelupari alusta lähtien, mutta nuorempi, Ian (delfiinien kouluttaja), oli pettänyt vanhemman, Tomin (palomies) viime metreillä juonittelemalla tätä vastaan. Entisten ystävien välillä vallitsi hyinen vihamielisyys. Roikkuminen oli kuitenkin yhtä kidutusta, joten tuntien jälkeen Tom ehdotti Ianille kauppaa: jos tämä antaa hänen voittaa haasteen, hän valitsee Ianin rinnalleen loppuäänestykseen, vaikkei ollut aikonut tehdä sitä. Lisäksi hän antaa Ianille satatuhatta miljoonastaan, mikäli voittaa. Ian kieltäytyi tarjouksesta. Kului tunteja lisää. Lopulta Ian keksi ratkaisun: "Annan sinun voittaa - jos lupaat, että et ota minua loppuäänestykseen. Haluan luopua rahoista voittaakseni kunnioituksesi takaisin."

Poika heitti pois varmat satatuhatta ja vaihtoi sen itsekunnioitukseen. Oikeasti - se olisi fiktiossa tuntunut käsittämättömän epäuskottavalta. "Helppohan tuo on kirjoittaa, mutta toimisiko joku tositilateessa noin? Satatuhatta on paljon rahaa, kun on oikea elämä ja opintovelkoja - ja rahan takia tähän kilpailuun on tultu!" Juontajakin oli epäuskoinen ja kysyi, oliko Ian ymmärtänyt Tomin aikaisemman tarjouksen. Hän pysyi päätöksessään. Ja niin siinä sitten kävi.

En voinut olla itkemättä. En olisi itkenyt samasta jutusta fiktiossa (ellei se olisi ollut käsittämättömän hyvin tehty), sillä ratkaisu olisi tuntenut sokeriselta. Tosi-tv:ssä se kuitenkin oli liikuttavaa. Varsinkin Survivorissa, joka perinteisesti on aika häikäilemätön peli. (Ja se Ian oli aika söpö. Isot silmät. Vetoaa tunteisiin. Ja kouluttaa delfiinejä seurustelemaan vammaisten lasten kanssa - onko olemassa suloisempaa ammattia?)

(Joku kyyninen voi sanoa, etteivät Survivorin käänteet ole totta. Että se on fiktiota enemmän kuin faktaa, joten huomioni on harhaa. Emme tiedä varmasti, mutta itse uskon mahdolliseen illuusioon.)