Näin joku yö sitten unta, jossa selvittelin rikoselokuvassa scullymaisena tutkijana aatelisperheen synkkiä salaisuuksia. Uni jäi mieleen niin, että muistan sen yhä, joten ehkä se kannattaa kirjoittaa ylös. Unessa minä ja työparini löysimme laiminlyödyn tyttölapsen surkeasta, ränsistyneestä asunnosta. Tyttö oli likainen, ehkä 7-vuotias ja nukkui ilman kunnollisia petivaatteita kuluneella sohvalla. Hän heräsi ja kysyimme, miksei hän nukkunut sängyssään, joka oli sohvan vieressä. Kävi ilmi, että hän oli kastellut sänkynsä ja ryöminyt sohvalle, koska ei ollut onnistunut vaihtamaan petivaatteita. Tyttö oli koko elämänsä joutunut tekemään kaiken itse. Vanhemmat olivat alkoholisteja, eikä lapsi voinut odottaa heiltä mitään, kaikkein vähiten mitätöntä lakanoiden vaihtoa.

Ryhdyimme auttamaan tyttöä ja tutkimaan vanhempien taustoja. Saimme selville, että he olivat alkujaan rikkaita, mutta suku oli hylännyt heidät jonkin aivan kammottavan salaisuuden vuoksi. Tutkimme sukua uupumatta, ja lopulta salaisuus paljastui shokkijuonenkäänteiden parhaiden perinteiden mukaisesti: vanhemmat olivat aateliset sisarukset, jotka olivat rakastuneet ja saaneet lapsen. Suku oli hylännyt luonnottoman perheen, ja vanhemmat olivat ajautuneet alkoholin ja huumeiden syöksykierteeseen.

Aika kammottavaa. Unessa ajattelin tosin:  "Menetteleehän tämä, mutta olen nähnyt vaikuttavampiakin shokkijuonenkäänteitä (kuin tämä tässä elokuvassa, jossa nyt satun olemaan mukana)."