Piti katsoa, koska muotifanisiskoni Marjukka halusi. Tuskin olisin muuten leffaan lähtenyt tätä ihailemaan.

Pisteeni: + + + ½ (movielens), 7 (imdb)

Hyvin näytelty, mitäänsanomaton satiirinen komedia olisi hyötynyt rohkeammista kärjistyksistä.

Mistä on kyse? Tyylitajuton tyttö pääsee muotigurun sihteeriksi, vaikkei tajua muodista mitään. Pomo ei ole kiltti ihminen.

Hyvää: Lähinnä näyttelijät. Meryl Streep on Meryl Streep. Ihana. Hän ansaitsi leffalle ylimääräisen pisteen/ puoli tähteä. Ja johtuisko samasta etunimestä, että olen aina tuntenut sympatiaa myös Anne Hathawayta kohtaan? Mielestäni hän on innokas ja taitava näyttelijä, joka ei voi mitään lautasenkokoisille silmilleen tai sille, että sai ensimmäisen suuren tilaisuutensa Prinsessapäiväkirjoissa. Heh.

Huonoa: Vaikka Hathawaysta pidänkin, on hyvin kyseenalaista, oliko hän hyvä valinta tähän rooliin. Hän on niin nätti, ettei onnistu jäämään mukatyylikkäämpien tyttöjen varjoon kovasta yrittämisestä huolimatta. Ongelmat tosin johtuvat ennen kaikkea puvustajan/stylistin epäonnistuneista valinnoista. Onko tyylitietoisen ihmisen mahdoton tajuta, miten tyylittömästi pukeutuu sellainen, joka ei suo ajatustakaan vaatetukselleen? Kenties. Tämä tytön piti alussa olla täysin toivoton tapaus, muotihirviö. No, pari kamalaa neulepaitaa vaatekaapista löytyi, mutta muuten hän pukeutui tyylikkäämmin ja mietitymmin kuin vaikkapa minä (joka en mielestäni ole muotihirviö, mutta melko välinpitämätön vaatekaappini suhteen): käytti koruja, asusteita ja pariisilaistyylisiä pikkuhuiveja. Näytti vähän homssuiselta, mutta stailatulta. H&M-ihmiseltä. Isompi kontrasti olisi ollut tehokkaampi, uskottavampi ja hauskempi. Anne Hathaway olisi myös voinut alkupuolella vaikka jättää kulmakarvansa nyppimättä, jotta muutos olisi ollut suurempi.

Juoni ja käsikirjoitus olivat melko tylsää ja ennalta-arvattavaa kamaa. Mitäs niistä.

Muuta: Elokuvan trailerissa olin nähnyt, miten langanlaihaa Anne Hathawayta haukutaan läskiksi, ja voihkaissut. Koko tarinan kontekstissa kävi kuitenkin ilmeiseksi, että kyse onkin epärealistisen muotimaailman piikittelystä: Hathawayn/hahmon ei ole tarkoituskaan olla oikeasti lihava. Hän on kokoa 36 ja lihava vain muoti-ihmisten silmissä. Kun vaatteiden näytekappaleet ovat kaikki kokoa 32/34, ei koon 36 tyttö mahdu niihin. Yksinkertaista. Tämä astetta hienovaraisempi satiirisuus on periaatteessa toinen hyvä puoli, mutta laitoin sen nyt tähän perään näin pidemmällä selostuksella varustettuna.   

Kannattiko katsoa? No...aika harvinaisen yhdentekevää. Ei harmittanut, että katsoin, mutta väliin jättämällä en olisi menettänyt mitään.