Ne ovat alkaneet, enkä voisi olla onnellisempi.

Tästä minun on pitänyt kirjoittaa jo viikkoja. Glögi ja joulusuklaa ilmestyivät kauppoihin ensiksi, sitten tulivat joulukalenterit. Tampereen jouluvalot (virallisesti Valoviikot) sytytettiin viikonloppuna. Ja Turusta palatessamme lumi oli tullut!

Nyt se on osittain sulanut. Minua kaivelee silti, että tämä vuonna missasin ensilumen. Olin muualla. Kun seuraavan kerran sataa, se ei ole enää ensilumi. Ensilumen päivä on yksi vuoden maagisimmista ja saattaa minut vuosittain aivan erityisen herkkään, haaveelliseen ja luovaan tilaan. Sitä on kai nyt odotettava ensi vuoteen.

On silti hienoa, että lumi on tullut. Ilma on heti erilaista hengittää. Kostea syksy on muuttunut ihanaksi talveksi.

Ajatus siitä, että joulun voisi aloittaa liian aikaisin, on minulle absurdi. Mitä aikaisemmin, sen parempi. En kyllästy jouluhuumaan edes kahdessa kuukaudessa. Rakastan kaikkea joulussa - myös kauppojen korneja joululurituksia ja krääsämerta. Mikään ei stressaa minua joulun alla. Lahjojen etsiminen on ainoaa shoppailua, jota harrastan kärsivällisesti ja mielelläni, tungoksesta ahdistumatta. Olemmehan kaikki joulun asialla, minä ja tuskastuneet kanssaihmiseni. 

Ihanaa, että olen menossa Lontooseen juuri joulukuussa. Britanniassa otetaan jouluhuumasta kaikki irti.

Toki joulussa on muutakin kuin kaupallisuus. Käymme hautausmaalla ja laulamassa kirkossa (johon emme kuulu), ja Sylvian joululaulu liikuttaa minut kyyneliin, ja kaikkein tärkeintä on perheen pariin hiljentyminen. Kaupallinen jouluhössötys ei kuitenkaan ole pois joulun lämmöstä ja hiljaisuudesta. Pyhinähän kaupat ovat kiinni! Hössötys on etukäteisintoilua ja hössötän mielelläni huipennusta, joulurauhan alkua, odottaessani. Joulu on sekä riemukas valon karnevaali että lämmin, hiljainen tunne sielussa, eivätkä nämä ole minulle ristiriidassa.

Lahjat ovat sivuseikka. En ole vuosiin toivonut tai ostanut itselleni mitään. Saan jotain siskoilta, sukkia ja pöytäliinoja mummolta ja yöpaitoja äidiltä. Ostamme siskojen kanssa aina yhden uuden lautapelin. En tarvitsisi yhtään mitään, kunhan telkkarista tulee Joulupukin kuumalinja ja Lumiukko ja ajetaan isän kanssa Porvooseen hautausmaalle ja palatessamme kinkkuateria odottaa. Voi, joulu.