Pariin otteeseen olen viikonlopun aikana halunnut kirjoittaa, mutta vuodatus.net on taas vaihteeksi temppuillut. Ärsyttävää tällainen. Olis kiva tietää, jatkuuko tämä. Aluksi (=viime kesän ja alkusyksyn) palvelu toimi kuin unelma, mutta pari kuukautta on ollut vaikeaa. Grrh. No, en jaksa toistaiseksi harkita muuttoa.

Käännösseminaarituskaa - opintojen loppuvaiheeseen pääsyn ihmettelyä - hyvästi, köyhä opiskelijaelämä! - pohdintaa laiskottelusta.

Tällä kertaa...

(1) ...vietin koko viikon Tampereella. Heh. En olisi jaksanutkaan matkustaa. Ensi viikonlopuksi onkin sitten taas Turun reissu tiedossa.

(2) ...meinasin tappaa itseni käännösseminaarityön kanssa. Motivaationi oli jostain syystä aivan nolla, vaikka olimme valinneet tekstit itse, eikä missään ollut mitään vikaa. En saanut potkittua itseäni tekemään mitään ajoissa, vaan vikana yönä heräsin aamukuudelta tekemään, koska muuten ei olisi valmistunut. Käänsin Kaarle Suuren elämästä kertovaa historiallista tekstiä. Se kiinnosti. Silti en vaan jaksanut. Minua on ehkä hemmoteltu liikaa palkallisilla käännöstöillä, ja tuntuu tuskaiselta vääntää tekstejä ilmaiseksi. Lisäksi minua ahdisti seminaariin kuulunut 20 minuutin alustus käännökseen liittyvästä aiheesta. En ole julkisen puhumisen suurin ystävä, vaikken stressaakaan siitä niin paljon, että tärisisin nurkassa.

Seminaarikäännöksestä tuli hutaistu, käännöskommentista vielä huonompi. Esitelmä meni yllättävän hyvin, vaikka kestikin viisi minuuttia liian vähän. Nyt pitäisi vielä antaa palautteet kahden kohtalotoverin esitelmistä jä käännöksistä, niin olen selvillä vesillä siitä kurssista. Joka oli viimeinen englanti-suomi kurssi yliopiston menussa! Uskomatonta, että kahlasin koko portaikon läpi. Kuusi ja puoli vuotta sitten sitä aloiteltiin en-su ykköstä. Miten vähän silloin tiesin. Käännökset olivat puolen sivun helppoja nysiä, ja silti niistä löydettiin ongelmia pureskeltavaksi kokonaiselle kääntäjäarmeijalle. Heh.

No, suomi-englanti-seminaariin on vielä yksi askel matkaa. Se pitäisi jaksaa ensi vuonna. Lisäksi on suomentamisseminaari (joka ei kuulu englanti-suomi-kurssien portaikkoon, koska kuuluu vapaavalintaisiin erikoisohjelmiin). Ja tänä vuonna on vielä kahlattava loppuun niitä edeltävät askelmat. Puh.

(3) ...voin onnitella itseäni siitä, että köyhä opiskelijaelämä taisi juuri virallisesti jäädä taakseni. Tililleni kilahti 2 400€ palkkaa ensimmäisiltä kahden-kolmen työpaikan kuukausilta, ja äkkiä olen kohtuullisen ansiotason palkansaaja!!! Olen koittanut pyöritellä ennusteitani vaikka miten, enkä osaa uskoa, että kaikkien työpaikkojen työmäärä kuivuisi samaan aikaan kokoon niin, etten ainakin yhtä tonnia kuussa saisi kasaan. Sekin on jo samaa luokkaa kuin ennen tekemieni ravintola-alan hanttihommien kokoaikainen kuukausipalkka. Ja töitä joutuisi tekemään ehkä yhden 40 tunnin viikon verran. Normaalissa kuussa pitäisi helposti tulla tonni tuplana, ja kesällä ilman muita kiireitä voi tulla vaikka nelinkertaisena. (Bruttona. Siitä pois sekä verot että sosiaalimaksut, jotka kääntäjien pitää maksaa itse. Mutta silti! Olen niin rikas! Opiskelijana olen pitänyt itseäni rikkaana, jos on vuokran jälkeen vielä 300€ käytössä kuukautta kohti.)

Minulla oli melko epätodellinen olo, kun alkuviikosta heräsin tähän todellisuuteen. Vautsi.

En toki voi mitään ikuisia hyvästejä rahahuolille heittää. Elämässä voi tulla eteen mitä vain. Mutta on tämä silti jotain.

(4) ...aloitin pakkoruotsin ja latinan. Joista olen jo kirjoittanut. Lisäksi kävin espanjan tentissä. Alkuperäisen tentin aikaan olin Lontoossa, joten pääsin vasta uusintaan. Se meni hyvin. Viitonen sieltä varmaan tulee. En oikeastaan muuta odottanutkaan.

(5) ...vietin turhankin laiskan viikonlopun. Päätin palkita itseäni perjantain seminaarista, ja lopputulos oli, että laiskottelin koko lauantain tekemättä yhtään mitään. Tänään tein töitä viitisen tuntia (armeijaleffaekstroja - en inhoa mitään niin paljon kuin armeijatitteleiden ja -termien kääntämistä, hulluksi siinä tulee), mutta muuten lähinnä katselin telkkaria ja surffasin netissä. Olisi tosiaan voinut siivotakin, ja vaihtaa lakanat, ja tehdä vaikka latinan läksyt... Mutta ei. Ei, ei, ei. Olen laiska. (Marjukalla on ollut viikonlopun vieraita, joten olen saanut vapaasti laiskotella ja ypöillä, mikä on luonnollinen elementtini.)

Mieleeni välähti ajatus: muut ihmiset taitavat pitää ihan kaksikin vapaapäivää viikossa. Heh. Minä taidan olla vähän liian tottunut kuuden-seitsemän päivän työviikkoon. Se on pakko, jos haluaa ehtiä sekä opiskella että tehdä töitä. Toisaalta olen usein viikonloput reissussa muilla paikkakunnilla, ja ne kyllä pidän reilusti vapaata. Sentään. 

Ja...siinä se taisi olla. Tämän vuoden toinen viikko.