Katsottiin Einin kanssa leffassa, kun Eini oli käymässä Tampereella.

Pisteeni: + + + + (movielens), 8 (imdb)

Loistavat laulusuoritukset ovat juoneltaan kohtalaisen kantrielokuvan parasta antia.

Mistä on kyse? Vanhanaikainen, elävän yleisön edessä tehtävä country-radioshow viettää viimeistä iltaansa.

Hyvää: Tämä elokuva sai minut tekemään huomioita arviointiperusteistani. Tämä ei ollut mestariteos, ja periaatteessa se oli kolmen tähden elokuva, mutta kaksi asiaa korottaa näköjään automaattisesti pisteitäni. En voi vastustaa musiikkinumeroita enkä loistavia näyttelijänsuorituksia...en varsinkaan musiikkinumeroita. Tämä elokuva päätyi yllättäen neljän tähden leffaksi, koska sekä näyttelijöiden luonteva työ rooleissaan että heidän laulunlahjansa tekivät minuun vaikutuksen. 

Yleensähän musiikkielokuvien laulut nauhoitetaan etukäteen studiossa ja kuvataan huulisynkassa. Tiedän tähän kolme poikkeusta: useimmat Kenneth Brannagh'n elokuvat, Joaquin Phoenix Walk the Linessa ja nyt tämä. A Prairie Home Companionin jokainen näyttelijä lauloi itse ja kaikki laulut esitettiin livenä kuvaustilanteessa.Siksi haluankin kertoa, että on laitonta, miten hyvä Meryl Streep on kaikessa! Eikö riitä, että on paras koskaan elänyt naisnäyttelijä? Miten sama ihminen voi laulaa stemmoissa niin kauniisti ja puhtaasti, että iho nousee kananlihalle? ...Eli toisin sanoen elokuvan musiikki oli nautittavaa. Se oli kantria, joka ei todellakaan kuulu suosikkeihini, mutta hyvin esitetty musiikki on aina hyvin esitettyä musiikkia. Kaikki muutkin esiintyjät lauloivat hirveän hyvin. Osan kohdalla se ei ollut edes yllätys, esim. John C. Reillyn olin jo nähnyt Chicagossa. Toisten taidoista yllätyin todella.

Elokuvaan oli kerätty mittava määrä loistavina tunnettuja näyttelijöitä, ja se todella näkyi. Harvoin on ollut yhtä helppo unohtaa katsovansa näyttelijöitä. Dialogi päällepuhumisineen, harhailuineen ja keskeytyksineen kuulosti luontevalta arkipuheelta á la Woody Allen, mutta ilman ärsyttävää konekivääritahtia. Hahmot tuntuivat oikeilta ihmisiltä. Erityismainintana on vielä sanottava: vasta viime vuosina olen oppinut ymmärtämään, ettei Meryl Streep ole ylihypetetty näyttelijätär. Hän on uskomattoman hyvä. (Tämä ei ehkä ole uutinen muille kuin minulle...) On ainutlaatuista, miten häntä katsoessaan näkee kerta toisensa jälkeen uuden roolihahmon, ei tuttua julkkista uudessa roolissa. 

Huonoa: Juoni ei ollut kauhean kiinnostava. Ei-musiikkikohtauksista muutamat tuntuivat tylsiltä/ oudoilta/ satunnaisilta/ jopa noloilta. Neiti Lindsey Lohan, ei sinänsä maailman huonoin näyttelijä, ei pärjännyt huippuammattilaisten joukossa. Hänestä ei ollut luomaan luontevan puheen illuusiota, vaan hän selkeästi lausui vuorosanoja. Laulu kyllä sujui, mutta muuten Lindsey oli joutunut liian syviin vesiin.

Kannattiko katsoa? Kannatti, lähinnä musiikin ja näyttelijöiden vuoksi. Jos kantri ärsyttää hirveästi, kierrä kaukaa, sillä sitä tässä riittää...