Lupasin siis kertoa edes jotain musikaaleista. Mistä lähtisin liikkeelle? Kenties alusta...tai kauempaakin.

Jo ennen alkua, lapsesta asti, musikaalien maailma oli minulle tuttu. En edes muista, milloin näin My Fair Ladyn ensimmäisen kerran elokuvana - ja muistan hyvin, miten näin sen lavaesityksenä Helsingin kaupunginteatterissa. Äiti vei meitä paljon teatteriin yleensäkin, mutta erityisesti musikaaleihin ja operetteihin. Musikaaliteatteri oli osa elämääni ja pidin siitä, mutten suhtautunut intohimoisesti.

Varsinainen alku oli kuitenkin eräs aivan tietty hetki tietyssä teatterissa Lontoossa vuonna 1997. Olin 15-vuotias, kielimatkalla, ja sattumalta päädyimme katsomaan musikaalia Jesus Christ Superstar. Jeesuksena esiintyi eräs tietty henkeäsalpaava Steve Balsamo. Hänen ensimmäisistä nuoteistaan lähtien("WHY should you...") tajuntani laajeni. Onko maailmassa ihmisiä, jotka laulavat näin hyvin? (Hämmästystä aiheuttivat muutkin esiintyjät. Vähäpätöisinkin West Endin kuoron jäsen hakkaisi suurimman osan päätähdistä Suomessa.)

Gethsemane (I Only Want to Say) - Jeesuksen monologi Jumalalle - oli lopullisen valaistumiseni hetki. Muistan, miten en voinut uskoa korviani, miten sydämeni hakkasi ja veri kohosi poskille. Tunteen kokonaisvaltaisuutta on vaikea ilmaista sanoin, mutta se on toistunut Lontoon musikaaleissa (ja joskus harvoin muunkin musiikin yhteydessä): tietynlainen elämän hetkellisen täydellisyyden välähdys, en osaa kuvitella mitään tätä parempaa.

Balsamo oli yli-inhimillinen. Hänen äänensä oli kaunis, vahva ja puhdas, mutta hän ei pelkästään laulanut - ei esittänyt laulua. Hän oli laulu, oli Jeesuksen tunteet. Puhdas tunne virtasi hänestä tuon vaikean laulun täydellisen puhtaiden sävelten kautta ja sulki pois kaikki ajatukset lavalla tietoisesti esiintyvästä taiteilijasta. (Ja tätä yritän aina selittää kaikille. Tämä erottaa suomalaiset musikaaliesiintyjät West Endin tähdistä. Jos laulun sointi ja puhtaus vaatii hiukkasenkaan keskittymistä, tulos on esittämistä, ei eläytymistä. Laulun täytyy olla väline, ei päämäärä.) Kun laulu loppui, oli vaikea hengittää. Olin rakastunut Jeesukseen, Steve Balsamoon ja musikaaliteatteriin.

Youtube? Miten se liittyy mihinkään? No, siten, että siellä on ainutlaatuinen tilaisuus nähdä livemateriaalia musikaaleista ympäri maailman, jos yksikin ihminen tallentaa sitä (laillisesti tai laittomasti) ja lataa sitten nettiin. Musikaalifanin taivaan korvike (taivas olisi se, että kaiken voisi nähdä livenä).

Esimerkiksi: juuri sinä voit juuri nyt katsoa, miten se muka niin ihmeellinen Steve Balsamo laulaa sen Gethsemanen. (Copy&paste-vaihtoehto: http://www.youtube.com/watch?v=znXmnto4BFg.) Jos hidas alku kyllästyttää, suosittelen ennen periksi antamista skippaamaan kahden ja puolen - kolmen minuutin kohdalle. Siitä se revittely alkaa. Suosittelen myös laittamaan kajarit kovalle. Ja muistamaan, että tämä on 100% livenä nauhoitettu ja siis paras live-esityksen korvike, muttei silti lainkaan verrattavissa samassa salissa istumiseen.

Oliskohan aika mennä nukkumaan? Jatkan aiheesta.