Hyvin sosiaalinen viikko. Puhuin kieliä, autoin ulkkareita ja pelasin lautapelejä. Lisäksi odottelin uutta tv-syksyä.

(1) Slovenialainen englannin kääntämisen opiskelija Klemen tuli Suomeen tiistaina. Hän on toinen kv-tuuttoroitavani, ja on nopeasti paljastunut hyväksi tyypiksi. Jo sähköposteissa huomasin, että hänen englantinsa on aivan uskomattoman hyvää. Siis todella hyvää. Vertaisin omaani, ainakin ennen Glasgowssa asumista. Hänelle on ihan mielettömän kiva jutella, koska ei tarvitse yksinkertaistaa puhettaan varmistaakseen, että toinen ymmärtää. Hän ymmärtää vaikeimmatkin sanat, joita keksin käyttää. Vau.

Kierrätin häntä päivän ympäriinsä avaamassa tiliä sun muuta. Samat kuviot kuin italialaisenkin kanssa. (On tosin sanottava, että Klemenin kanssa kaikki meni tosi paljon helpommin.) Käveltiin hirveästi ja tapoin varpaankynteni, koska kengät olivat huonot. Varsinkin toinen on nyt ihan musta ja tippuu varmaan pois, kunhan iho alla vähän paranee... (Minulla on Pieni merenneito -kompleksi. Kävelen hankaavilla kengillä ihan ilokseni. Sarjassamme "oudoimpia asioita itsestäni".)

Miten samanhenkisiä ihmisiä sitä voikaan sattumalta tavata! Oltiin neljä tuntia kahvilla toisena päivänä ja juteltiin lisää. Myös Klemen haluaa kirjallisuuden kääntäjäksi. Olemme molemmat lukeneet hirveästi ja melko lailla samat kirjat. Molemmat ovat oppineet aikaisin lukemaan ja aloittaneet lukemisen Viisikko-kirjoista. Yhtymäkohtia oli aivan uskomattoman paljon. Se oli häkellyttävää.

Ennen kuin joku kehittelee epärealistisia toiveita, mainitsen, että hänellä on tyttöystävä. ;)

(2) Olin kahvilla myös italialaisen kanssa. Sekin on hauskaa, vaikka tunnenkin itseni hieman opettajamaiseksi (hän on erikseen pyytänyt minua korjaamaan englantiaan tarvittaessa). Mutta, no, vastavuoroisesti hän opettaa minulle Italiaa. Hän kertoili minulle Venetsiasta ja lupasi näyttää paikkoja, jos joskus haluan sinne käymään. Toivottavasti vielä joskus selviän sinne, olisi erittäin mukavaa.

(3) Myös loppuviikosta olin sosiaalinen. Inkeri kutsui kavereita käymään. Syötiin pannukakkua ja herkkuja ja pelailtiin lautapelejä, mikä on aina mukavaa. Mirrin ystävä Kirsti oli Tampereella kylässä, ja viikonloppuna kävin noiden juhlien lisäksi heidän mukanaan Vapriikin Fabergé-näyttelyssä. Se oli hieno. Itse kultamunia tosin oli yllättävän vähän esillä.

(4) Sosiaalisuuden ohella olen tehnyt paljon pieniä työjuttuja ja ihmetellyt, mihin aika menee... Ei vieläkään seiniä maalattuna. Blääh.

(5) Elämässäni tapahtuu myös sellaista, että tv:n kesäohjelmat loppuvat ja syksyn uudet alkavat. Elämme vuoden jännittävintä tv-aikaa. Varsinkin Nelosella alkava Rome on herättänyt mielenkiintoni. HBO:n ja BBC:n historiallinen yhteistuotanto ei vaan voi olla kokonaan huono. Ja Ozin (Suom. Kylmä rinki) uusiminen kokonaan on mahtava juttu, koska itse en ole koskaan nähnyt sarjan alkua tai loppua, vain keskivaiheet. Eikä tuo Hugh Laurien tähdittämä Housekaan ehkä huonolta vaikuta... No, kirjoittelen näistä sitten katsomisen myötä.