Niin. En ollut unohtanut, että viime viikon kuulumiset ovat kiteyttämättä. Jos mietitte. Ajaudun vaan koko ajan kirjoittamaan kaikesta muusta. Media on edelleen kiinnostavampaa kuin elämä.

Urheilu jatkuu - sosiaalista elämää - formulajännitystä - espanjaa ja italiaa

Katsoin siis Bollywood-Parineetan ja Totoron. Lisäksi (1) kävin jumpassa kokonaista kaksi kertaa. Pahin rapakunto on jo voitettu: selkeästi ei tule enää lihakset järjettömän kipeiksi joka kerran jälkeen, vaikka jumpat ovat olleet lihaskuntokeskeisiä, tunnin mittaisia rankkoja sessioita. Mukava olla päässyt taas liikkumisen makuun.

(2) Käytiin Marjukan kanssa vihdoin kylässä Klemenin ja kämppäkavereidensa luona. Useasti oli kutsuttu, aina se oli kaatunut johonkin. (Tai no, minua oli kutsuttu ja Marjukka ylisosiaalitapauksena hankki lähinnä itselleen kutsun...no ei, kyllähän ne jo ekalla kerralla oli pyytämässä vierailulla ollutta Einiä mukaan, kun sanoin sen syyksi sille, etten pääse tulemaan. Muttei me silloin voitu mennä.) Se oli oikein hauska reissu, vähän hassu.

Ja ja. (3) Katsoin formulat raukeassa meditaatiokoomassa yhdeksältä sunnuntaiaamuna ko. reissun jälkeen. Se kuuluu oudoimpiin nautintoihini. Juuri silleen opin katsomaan formuloita. Nykyään jaksan katsoa kokonaisen kilpailun hereilläkin, mutta alkujaan katsoin lähdön ja sitten vähitellen valuin sohvalla, kunnes löysin itseni makuuasennosta ja puoliunesta. Se on äärimmäisen rentouttavaa. Autojen hurina tuuditelee minua, ja voin kuunnella juontajien tasaista puheensorinaa, kunnes välillä kiihtynyt sävy havahduttaa siihen, että jotain kiinnostavaa tapahtuu.

Harmi sinänsä, että olin juuri tällä kertaa uninen, koska kilpailu oli oikeasti jännä ja olisin vähemmän väsyneenä katsonut sen hyvinkin kiintyneenä. Onneksi seuraava tulee jo tämän viikon sunnuntaina....tällä kertaa vielä aikaisemmin, kahdeksalta. Tällä kertaa EN mene ulos lauantaina. Herään virkeänä katsomaan. Se on kauden tokavika kilpailu, ja Schumacher ja Alonso on TASOISSA. Huh.

(4) Espanjassa on muuttunut helpommaksi olla väkisin puhumatta italiaa. Tulee olemaan vaikea oppia sanojen pieniä eroja ja olla kirjoittamatta loppuikäänsä hölmöä italia-espanjaa. Ymmärtäminen sen sijaan on nyt jo naurettavan helppoa juuri siitä syystä, että sanojen erot ovat pieniä ainakin 75% ajasta. Opin varmaan lukemaan kirjojakin tosi nopeasti.

(5) Vastapainoksi opetan Marjukalle yksityisopetuksena italian alkeita. Eipä pääse ainakaan kielten väliset erot hämärtymään mielessä. Opettaminen on hauskaa. Kohta Marjukka osaa sujuvaa italiaa minun ansiostani, jee.