Festarijunista, kaksikielisyydestä ja pitkä kertomus uudesta ihmeellisestä identiteetistäni musiikki-intoilijana. 

Aargh. Olin kirjoittanut kuulumiseni melkein kokonaan, kun Internet Explorer sulki itsensä ja kaikki katosi! Olin sanonut, että:

• Viikko oli tapahtumaköyhä. Keskiviikkona kävin Inkerillä ja sain jopa lämmintä ruokaa, mikä oli mahtavaa, ja muun ajan lähinnä yritin lukea huomiseen kirjallisuustieteen tenttiin. Onnistuin huonosti, sillä kirjaa on edelleen 400 sivua jäljellä. No, ei paniikkia. Näin käy aina. Valmistautuisin tentteihin sata kertaa paremmin, jos osaisin panikoida - pitäisiköhän opetella?

Pe - su olin perheen kanssa mökillä. Muuten kiva, mutta olisi pitänyt tajuta olla lähtemättä Itä-Suomeen, kun Joensuussa on Ilosaarirock. En ole ikinä ollut noin täysissä junissa. Jouduin molempiin suuntiin seisomaan osan matkasta. Ja menetin kokonaisen euron, kun Junamaatti ei suostunut myymään lippuja ja jouduin asioimaan tiskillä. Voi itku! Junasekoilu oli hauskaakin - ihmiset jopa puhuivat toisilleen. Mutta minun olisi pitänyt saada luettua sitä tenttikirjaa, joten silleen huonompi homma.

Mökillä kävivät kylässä Heli-täti, Tiina-serkku ja Tiinan sveitsiläis-suomalais-sveitsiläiset lapset, jotka ovat vilkkaampia ja rohkeampia kuin suomalaislapset koskaan ja puhuvat hassua suomea. Minusta on ilahduttavaa, että Tiina, joka on asunut koko ikänsä Sveitsissä ja puhuu itsekin paremmin saksaa kuin suomea, haluaa ehdottomasti opettaa lapsilleen suomea. Kieliä kuolisi hitaammin ja vähemmän, jos kaikki toimisivat niin. Liikutus.

Lisäksi olin juuri alkamassa kertoa viimeistä asiaani: Minä olen löytänyt musiikkia! Minä. Silleen ei tapahdu ikinä. Se oli tosi hauskaa, ja ymmärrän nyt paremmin ihmisiä, jotka aina vouhkaavat uusimmasta löytämästään bändistä.

Tapahtui näin: (1) Olin pitkään harmitellut, että Steve Balsamo (tuo mahtava laulaja, joka paremmin lempijeesuksenani tunnetaan) tekee enemmän tai vähemmän paskaa musiikkia musikaalien ulkopuolella. (Semmoista 70-luku-/kantrihenkistä rockia, johon olen vähitellen tottunut, mutta joka kaikesta huolimatta on A: tylsää, B: mitäänsanomatonta, C: tylsää, D: korkeintaan keskinkertaisesti sanoitettua, E: turhauttavaa, koska liikkuu korkeintaan parissa oktaavissa, vaikka Steven ääniala on lähemmäs neljä oktaavia.)

(2) Sitten, aivan yllättäen, törmäsin Steven toisen bändiprojektin sivuille! www.myspace.com/chimpana. Bändi nimeää vaikutteikseen mm. Massive Attackin ja Björkin, ja siltä kuulostaakin - oikeesti hyvältä.  Massiiviset rummut kiinnittivät huomioni ensin. Sitten alkoi Steven laulu, jonka konetaustat nostavat oikeuksiinsa aivan toisella tavalla kuin kitaravetoinen musiikki. Ja SITTEN päästiin kappaleen loppupuolelle ja havaitsin, että tässä musiikissa Steve jopa käyttää isoa osaa niistä neljästä oktaavistaan! Vau. Vau.

Lyhyesti sanottuna haluaisin sanoa, että mikäli Massive Attack ja Björk kuulostavat houkuttelevilta, kuunnelkaa kyseiseltä sivulta varsinkin The Secret Wish ja Future Love Games. Jos mietitte, mitä tarkoitan Steven äänialan laajuudella, kuunnelkaa varsinkin kohdat 3:02 - 3:16 (The Secret Wish) ja 3:50 - 4:30 (Future Love Games). Tämä on vielä kaukana musikaalirevittelystä, mutta antaa mielikuvaa.

Jouduin tilaamaan levyn, koska minusta tuo musiikki vaan oli ihan oikeesti hyvää. Levy ei ole tullut vielä, mutta eilen oli postitettu, joten saapunee lähipäivinä.

(3) Seikkailuni ei loppunut tähän! Luulitteko? Panin nimittäin merkille, että ChimpanA:ssa Steve vain laulaa, yksi toinen soittaa kitarat, ja joku kolmas tekee kaiken muun. Olisiko musiikin loistavuus siis kolmannen miehen ansiota? Tämä bändi on sivuprojekti kaikille osanottajille, joten menin katsomaan kolmannen tyypin pääbändiä nimeltä Magenta.

Tykkäsin siitäkin! Musiikki on progressiivista rockia (josta siis tulee hyvin, hyvin, hyvin etäisesti Andrew Lloyd Webberin 70-luvun musikaalit mieleen....risteytettynä Tori Amosiin :D). Joku nainen laulaa hyvin kauniilla, vahvalla, melodisella äänellä. Ja sanoitukset kertovat kokonaisia tarinoita! Luin asiasta lisää kiinnostuttuani, ja yksi Magentan levy on aina yksi kokonainen tarinakokonaisuus, niin kuin musikaalit. Kuulostaako ehkä just minulle sopivalta? 

Magentaltakin on juuri ilmestynyt uusi levy. En ole sitä sentään vielä tilannut, mutta mitä enemmän noita näytebiisejä kuuntelen, sitä enemmän houkuttelee. Outoa. Must on tullu musiikkihullu.