Jo kuudes jakso tätä 1900-luvun alkuun sijoittuvaa sarjaa, jota YLE1 näyttää perjantai-iltaisin klo 21.30. Olen nähnyt kaikki jaksot, paitsi ensimmäisen ja neljännen. Neljännen jakson missaaminen ärsytti. Olin juhannuksen saaressa ja olin sekoillut ajastuksessa juuri tämän ohjelman kohdalla, joten pelkkää mustaa nauhoittui. No, pääsin takaisin kärryille viidennessä jaksossa.

Hyvää: Etäisen alun jälkeen tämä sarja on osoittautunut erittäin vahvasti tunteisiini vetoavaksi. Viime viikon jaksosta (nro 5) itkin viimeiset kymmenen minuuttia, ja tämän illan jaksossa sain kyyneleet silmiini/ itkin kai...ainakin kolmesti. Jos jokin asia itkettää minua, se on mielestäni automaattisesti mahtava, joten tässä sitä ollaan ;) Ja miksi itken? Olen kiintynyt näihin henkilöihin vahvasti vuosien mittaan (ja vuosia on vierinyt runsaasti: viitisentoista, vaikkei vielä olla jaksojen puolivälissäkään.) Juuri aikahypyt kai saavat minut tuntemaan, että omaan hahmojen kanssa pitkän yhteisen historian, ja syntyy eeppinen tunnelma. Ihastuttavaa.  

Huonoa: Ainoa kritiikin aiheeni on mainituista aikahypyistä syntyvä väistämätön ongelma: hahmot vanhenevat kymmeniä vuosia, mutta näyttävät koko ajan täsmälleen samalta. Tässä sarjassa on mielestäni aivan harvinaisen vähän edes yritetty vanhentaa näyttelijöitä - eli ei ollenkaan. He näyttävät nelikymppisinä täsmälleen samalta kuin kaksikymmenvuotiaina. Ehkä vähän harmaata ja pari ryppyä olisi voinut lisätä, edes muodon vuoksi, ettei katsoja unohtaisi tapahtumien ajallisia etäisyyksiä. No, ongelma on todellakin väistämätön, joten sen voi ohittaa käyttämällä mielikuvitustaan.

Kannattaako katsoa: KYLLÄ. Nyt mukaan hyppäämällä tosin menettää kymmeniä vuosia hahmojen historiaa eikä ehkä osaa eläytyä yhtä vahvasti, joten uusintakierros olisi ihanteellinen paikka aloittaa katselu.