Miten Hugh Grant hakkasi James Liptonin pokerinaaman pitämisessä ja mieleni onnistui lopulta muodostamaan Grantista yhtenäisen kuvan.

Jatkan tv-aiheesta. Katsoin Forsytein tarun perään sen ylimielisen James Liptonin haastatteluohjelman - tai oikeammin en ehtinyt sulkea telkkaria ennen sen alkua, ja kun näin, että vieraana oli Hugh Grant, päätin katsoa. (On niillä nyt ollutkin näitä sydäntensärkijöitä: Jude Law, Johnny Depp ja Hugh Grant samalla kaudella. Mm.)

En ollut ikinä onnistunut mielessäni yhdistämään tietoa siitä, että Hugh Grant on Oxfordista valmistunut, oikeasti älykäs henkilö, ja Grantin asemaa tietoisen pinnallisena, samaa roolia rahasta uudelleen ja uudelleen toistavana näyttelijänä. Haastattelun katsottuani sain ne vihdoin sulautumaan yhteen. Grant oli todella sanavalmis, todella itseironinen ja valmis myöntämään todella avoimesti, että tekee sitä, mitä osaa, eikä edes pyri näyttelemisellään suuriin taiteellisiin päämääriin. Ihminen voi olla samaan aikaan älykäs ja vailla taiteellisia pyrkimyksiä. Älykkyys ja pinnallisuus eivät sulje toisiaan pois. No, miksi sulkisivat? Hauskaa! Vapauttavaa! (Grant tuntui tietävän paljon kirjallisuudesta ja humanistisista tieteistä, ja on varmaan vapaalla joidenkin asioiden suhteen syvällinen, mutta...no, jos on kaikki avut helppoon rikastumiseen, miksi niiden hyödyntäminen olisi halveksittava ratkaisu?)

Grant suhtautui uraansa täydellisen vähättelevästi, eikä mm. tuntunut pitävän Neljiä häitä ja yksiä hautajaisia hyvänä elokuvana. Ainoa asia, josta hän puhui innostuneesti ja ilmeisen aidolla ylpeydellä, oli About a Boy. Mistä viimeistään kaikki kunnia hänelle, koska se on ihan oikeesti hyvä elokuva. Innostus toi uskottavuutta koko haastatteluun - muuten koko juttu olisi voinut olla pelkkää itseironiaa ja feikkaamista. Jos Grant kuitenkin salli itsensä avoimesti innostua tästä yhdestä elokuvasta, ei hän varmaan antanut epäaitoja vastauksia muihinkaan kysymyksiin. 

Ällö James Lipton oli helisemässä Grantin kanssa. Yleensä Liptonin tavaramerkki on pokerinaamalla esitetty huumori ja yllättävät kommentit: Lipton heittää jotain ja odottaa, että haastateltava näyttelijä repeää. Grant hakkasi Liptonin pokerinaaman aivan yksi-nolla ja muutti haastattelun dynamiikan täysin omaksi edukseen. Hyvä, Hugh. En ollut ennen nähnyt kenenkään onnistuvan siinä. (George Clooney tosin varmaan myös onnistuisi. En tiedä, onko hän ollut vieraana.)