Marjukka ei ollut nähnyt Serenityä, joten katsoimme sen hänen vierailunsa aikana. Marjukka tykkäsi vähemmän kuin Eini ja suunnilleen saman verran kuin minä ekalla kerralla. Oma tykkäämiseni oli kolmannella kerralla samaa tasoa kuin tokallakin (eli suurempi kuin ekalla). Se lienee nyt vakiintunut.

Uusia mielipiteitä ei siis ole, mutta yhdestä jutusta en viimeksi kirjoittanut. Luulen tietäväni perimmäisen (jopa odotuksia suuremman) syyn siihen, että elokuva oli pieni pettymys: se tuntuu juoneltaan liian...pieneltä. Sama juoni olisi ehdottomasti ollut mielettömän hyvä huipennus tv-sarjalle (tietenkin hitaammin ja palasissa kerrottuna). Elokuvan tarinaksi se kuitenkin on epäkunnianhimoinen. Elokuvassa voi kertoa minkä tahansa tarinan! Vain taivas on kattona (eikä tässä sekään, kun niillä on avaruusalukset, hehehe). Siihen nähden tämän elokuvan juonesta jää lattea olo: tässäkö kaikki?

Juoni olisi sopinut vaikkapa trilogian ensimmäisen osan tarinaksi (vrt. Star Wars IV). Jos se olisi ollut alkusoittoa seuraavien osien ISOILLE tapahtumille, se olisi ollut hyvä henkilöiden ja maailman esittely, sopivan itsenäinen eikä liian maailmoja mullistava ensimmäinen seikkailu. Tämä elokuva kuitenkin ilmeisesti oli Serenity-universumin koko tarina, ja siihen nähden mitään ei tapahtunut.

No, ymmärrän, että Joss Whedon halusi kertoa tarinan, jota oli alusta asti suunnitellut alkuperäiseen tv-sarjaan. Ei olisi reilua vaatia häntä muuttamaan visiotaan. Kenties tarinasta olisi kuitenkin voinut tehdä isomman - nostaa panoksia - muuttamatta silti itse visiota?