Katsoin tämän vihdoin Einin luona, koska Eini on Tarantino-fani ja omistaa kaikki herran leffat dvd:llä ja oli aikaa.

Pisteeni: + + + + (movielens), 8 (imdb)

Tämä kostorymistely on "vain" hyvä lopetus ykkösessä loistavasti alkaneelle tarinalle: Tarantino-laatu toki tallella, mutta koin asennoitumisvaikeuksia.

Hyvää: Tarantino on toki nerokas ohjaaja ja käsikirjoittaja. Kaikki mahdollinen tämän elokuvan kuvauksessa ja ohjauksessa hipoo täydellisyyttä. Käsikirjoituksessa on myös täydellisiä hetkiä (paraatiesimerkkinä tarinan viimeinen luku), vaikka se ei kokonaisuutena synnyttänytkään minussa samaa absoluuttisen täydellisyyden mielikuvaa kuin Vol.1. Uma Thurman on aivan loistava, samoin useimmat muut näyttelijät. Tässä on siis paljon asioita, joissa ei ole mitään parannettavaa...

Huonoa: ...mutta silti petyin. Olen kai ainoa ihminen, joka nautti Kill Bill: Vol 1:stä paljon tätä enemmän. Se oli minusta viiden tähden elokuva, tämä vain neljän. Vol. 2 yrittää olla montaa asiaa samaan aikaan, kun Vol. 1 puolestaan tyytyi siihen, mitä oli. Vol. 1 kuljetti suoralinjaista, kärjistettyä juontaan sulavasti pisteestä A pisteeseen B, ja sen henkilöt olivat myös kärjistettyjä - sarjakuvamaisia, kaksiulotteisia - jolloin väkivalta ei edes tuntunut pahalta. Vol. 2 sen sijaan hajottaa kerrontaansa ja haluaa tehdä henkilöistä kolmiulotteisia. Ahdistuin siitä, että minun haluttiin tutustuvan näihin tappajiin, ymmärtävän heitä, tuntevan sympatiaa. En voi tuntea sympatiaa, jos en pysty samastumaan mihinkään henkilön toiminnassa! Pystyn toki ymmärtämään - seuraamaan juonta ulkopuolisena tarkkailijana, niin kuin tein Vol. 1:ssä. Mutta älkää pyytäkö minulta empatiaa kostonhimon sokaisemia tappajia kohtaan. Se on mahdoton yhtälö. Syntyy sisäinen ristiriita, ja tulee paha mieli.

(Pahin ongelmakohtani: Pitäisikö minun tuntea iloa Beatrix Kiddon puolesta, kun hän itkee onneaan tapettuaan tyttärensä isän? En todellakaan voi. Tappamalla Billin hän paitsi osoitti, ettei ole lainkaan tätä parempi, myös riisti tytöltä ilmeisesti hyvän isän. Minulle tulee surullinen ja turhautunut olo Uman iloa katsoessani.)

Lisäksi: on totta, että tässä tapetaan huomattavasti vähemmän ihmisiä kuin Vol. 1:ssä. Ahdistusta ja pahaa oloa aiheuttavia kohtauksia on kuitenkin mielestäni enemmän. Ensimmäisen faktan kaikki muistavat aina mainita, jälkimmäistä en ollut kuullut keneltäkään.

Kannattiko katsoa: Kyllä. Onhan tämä nyt sen verran hyvä elokuva. Fiilis katsomisen jälkeen ei kuitenkaan ollut hyvä.