Näin sekavaa unta, joka yhdisteli hyvin erilaisten tv-sarjojen ja elokuvien elementtejä. Olimme koko perheen voimin jossain matkalla, ja käynnissä oli salaliitto lentokoneiden kaappaamiseksi ja pudottamiseksi taivaalta. Muut tiesivät siitä kaiken, ja isä varsinkin järkkäili jotain omiaan, mutta minua ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Kiukuttelin ja murjotin, sillä minua ärsytti, että kaikki oli muka huippusalaista, eikä minulle voitu etukäteen selittää koko juttua, vaan aina viime hetkellä kerrottiin, mitä nyt pitää tehdä. Jossain vaiheessa olimme jo lentokoneessa - yritettiin kai jotenkin hämätä vihollista ja uskotella, että emme tietäisi pudotussuunnitelmista - mutta kaikki juoksivatkin koneesta ulos ennen sen lähtöä. Minulle kerrottiin taas vasta viime hetkellä, että nyt pitäisi juosta, ja niinpä juoksin ihan viimeisenä lähtemäisillään olevasta, nyt tyhjästä koneesta takaisin kohti käytävää. Se oli melkein oikeasti pelottava kohta, sillä jos en olisi ehtinyt, olisin kuollut.

Uni oli outo yhdistelmä perhetilannekomediaa (meillä kaikilla oli kärjistetyt, valmiit roolit - se minun kiukutteluni yms - ja suunnilleen pysähtelimme odottamaan taustanauruja) ja dramaattista trilleriä, jossa yritetään pelastaa ihmishenkiä. Kaapparit olivat karmivan ylimukavia, Martha Stewart -henkisiä naisia, jotka houkuttelivat ihmisiä luokseen naamioituneina viattoman kyselytutkimuksen tekijöiksi.