Kotkan kaupunginteatteri, 15.12.2006.

Joululoman alusviikko meni hulluksi juoksenteluksi. Toissapäivänä loma alkoi. Sen kunniaksi kävin äidin kanssa Kotkan kaupunginteatterissa.

Hyvä musikaali, keskinkertainen musiikki. Pieneksi produktioksi erittäin hyvä toteutus.

Musikaalista:

Blood Brothers on ollut West Endin menestyneimpiä musikaaleja yhtäjaksoisesti vuodesta 88. Suomessa se ei ole kovin tunnettu. En ollut ennen nähnyt. Esitys kertoo kaksosveljeksistä, jotka joutuvat eroon toisistaan vauvoina ja kasvavat hyvin erilaisissa oloissa Britannian luokkayhteiskunnan ääripäissä.

Nyt haluan nähdä tämän Lontoossa! Tässä musikaalissa on kunnollinen, kantava tarina ja sujuva käsikirjoitus. Melodraamaa on kenties annosteltu vapaalla kädellä, mutta minusta musikaalit, oopperat ja lastenelokuvat saavat ollakin melodramaattisia. Kokonaisuus on aseistariisuvan sympaattinen - varsinkin aitous, jolla lapsuutta kuvataan.

Musiikki on tarttuvaa, mutta teoksen heikoin lenkki. Sitä on liian vähän!!! Juuri pääsin kommentoimasta asian kääntöpuolta Les Miserablesin kohdalla: hienoimmat musikaalit tuhlailevat uniikkeja sävelmiä, toiset tyytyvät muutamaan tarttuvaan biisiin. Blood Brothersista ei koskaan saisi tupla-albumia. Hyvä, jos yhden levyllisen. Samoja teemoja aletaan käyttää uudelleen jo varhain ensimmäisessä näytöksessä. Vähän jäi huono maku suuhun keskinkertaisen aineiston venytyksestä äärimmilleen, kun sama melodia esiintyi viidennen kerran.

Teos sisältää huomattavan pitkiä kokonaan musiikittomia kohtauksia. Sitä en kuitenkaan kritisoi, sillä nämä kohtaukset ovat hauskoja, hyvin kirjoitettuja ja sympaattisia. Varsinkin lapsuusvaiheessa nauroin vedet silmissä.

Esityksestä:

Bravo, Kotkan kaupunginteatteri. Resurssien rajallisuus näkyi taustaesiintyjien mitättömän pienessä määrässä, muttei juuri muussa. Lähes kaikkin rooleihin oli löydetty yllättävän hyvät esiintyjät, jotka osaavat laulaakin. En muista, että mikään esitys Kotkassa olisi ennen antanut minulle kylmiä väreitä, mutta tässä niitä tuli. Pia Lunkka on jo vuosia ollut Kotkan musiikkiproduktioiden kantava voima, mistä kaikki kunnia hänelle. Tämän esityksen äidinroolissa hän pääsee loistamaan ja kantaa pääosan kuin ammattilainen. Toinen erityismaininta Samuli Vauramolle, joka Mickey-veljenä näytteli, lauloi ja tanssi niin ihmeellisen hyvin (ja lisäksi näytti niin hyvältä ;), että jouduin netissä ottamaan hänestä selvää. Opin, että olette voineet nähdä hänet leffan Tyttö, sinä olet tähti miespääosassa. Minä en ole ko. elokuvaa vielä nähnyt, mutta nyt viimeistään haluan!!!

Huonoa? Tuota...tämä on aika ilkeää, mutta rehellistä, joten sanon pois. It\'s my blog and I\'ll bitch if I want to. Olemme lapsesta asti päivitelleet yhtä naista, jonka nimeä en suoraan mainitse, koska on vähän vähemmän ilkeää, jos tätä ei suoraan löydä googlaamalla. Tässä hän esitti Mrs. Lyonsia. Hän on kautta aikain ollut keskeisessä roolissa jokaisessa Kotkan teatterin musiikkinäytelmässä, vaikka hänen lauluaan on tuskallista kuunnella! Emme ymmärrä, mitä teatterissa ajatellaan...tai no, ilmeisesti sitä, että hän osaa laulaa nuotilleen. Toki osaakin. Vieläpä hyvin korkealta - esitysten kuorossa hän olisi hyvä voimavara, mutta sellaisella äänellä ei pitäisi laulaa sooloja, koska niitä on kurja kuunnella. Näyttelijäsuorituksessa ei mitään valittamista. Siinä se.

Suomennos oli aika jees. Ainoastaan kertojan runomuotoinen teksti ei toiminut sitten yhtään (joko käännös tai näyttelijän tapa lausua tai sekä että - sanoisin, että vikaa oli ainakin näyttelijässä), mikä oli erittäin pahaksi tunnelmalle. 

Kannattaako katsoa? Kyllä kannattaa. Itse ainakin tahdon uudestaankin. Mieluummin tosin Lontooseen.