701, I'm a Little Bit Country. Eilen näytettiin täällä Suomessa yksi absoluuttisesti parhaista South Park -jaksoista. Järkevä kun olen, mainitsen sen vasta nyt. Irakin sota, USA:n sisällissota, historiallisia taakaumia, lauluja, country vs. rock'n'roll. Oikeesti hauska pointti. On se vaan hyvä. Tämä on ehdottomasti sellainen jakso, jonka näyttäisin South Parkia tuntemattomalle. Jos edes se ei kolahda, on turha haaskata aikaansa kyseiseen sarjaan.

Tallensin sen dvd-soittimeni kovalevylle juuri kyseisestä syystä.

"For the war, against the war, who cares? One hundred episodes!" Kyseessä on myös sadas juhlajakso. Näin se loppuu. (Tämä ei ole spoileri. Näillä loppulaulun viimeisillä säkeillä ei ole mitään tekemistä muun jakson kanssa.)

Saman tien voisinkin kirjoittaa...

South Parkin musiikista. Laulut ovat minulle hyvin tärkeä osa sarjan viehätystä. Niitä on harva se jakso. Isoja, pieniä, hassuja, vakavasti otettavia. Sarjan luojat, Trey Parker ja Matt Stone, esittävät ja kirjoittavat myös ne itse. Musiikin keskeisyys johtuu siitä, että Parkerista piti alunperin tulla elokuvasäveltäjä. Säveltämistä hän opiskeli pääaineenaan, kun tapasi Stonen (jolla oli pääaineena matematiikka!) yliopiston elokuvataiteen kurssilla - ja loppu on historiaa.

Aivan kaikki South Park -fanitkaan eivät ehkä tienneet kyseistä yksityiskohtaa. Siitä musiikin keskeisyys kuitenkin johtuu. Ainakin minun päässäni ko. asian kuuleminen loksautti monta palasta kohdalleen. Siksi niitä lauluja on joka paikassa. Siksi ne usein ovat oikeasti hyviä ja hyvin laulettuja. Siksi meillä on jokavuotiset joulumusikaalijaksot. Siksi South Park -leffa oli musikaali. Ahaa.

P.S. I'm a Little Bit Countryn tuotantokoodi on tosiaan 701. Sen piti oikeastaan olla kauden avausjakso, mutta sitä päätettiin lykätä, koska tekijät itsekin näkivät sen potentiaalin ja ajattelivat, että siitä tulisi hyvä sadas juhlajakso.