Puretaan taas välillä elokuvajonoa. Tämä tuli tuossa joskus telkkarista ja otin dvd:n kovalevylle, koska ajattelin, että kai sen joskus voisi katsoa. Sitten katsoinkin.

Pisteeni: + ½ (movielens) (jos tämä olisi siellä), 3 (imdb)

Ennätyksellisen hirvittävä dialogi tuhoaa pinnalta kiiltävän elokuvan seksiriippuvaisesta uraäidistä.

Hyvää: Elokuvan pinta on kunnossa. Tyylikäs kuvaus näyttää viimeistellyltä ja oikeasti mietityltä. Pääosan Mi Grönlund onnistuu lausumaan puisevimmatkin vuorosanat hämmästyttävän uskottavasti, eläytymään epätodennäköisiin kohtauksiinsa ja yleisesti ottaen pelastamaan roolistaan kaiken, mitä pelastettavissa on.  

Huonoa: Kukaan muu ei pysty kyseiseen ihmeeseen. Vuorosanat ovatkin niin puisevia ja kohtaukset samaan aikaan ennalta-arvattavia ja epäuskottavia, että se on ymmärrettävää. Eli: elokuvan kiiltävän pinnan alla ei ole mitään. Epätodennäköinen ja pinnallinen tarina olisi ehkä hyvillä sanoilla kauniisti kirjoitettuna voinut jotenkin toimia, mutta nimenomaan dialogi on tässä nyt niin kauheaa, että se tuhoaa elokuvan.

Kannattiko katsoa? No, jollain kieroutuneella tavalla ehkä joo...oli kiinnostava miettiä, mikä tässä oikein meni pieleen. Taide-elämystä etsivien kannattaa hakeutua muualle, mutta itse en ainakaan tästä sellaista odottanutkaan.