Matka meni hyvin. Vasta paluulennolla alkoi palella ja nieleminen sattui. Tänään kuume on noussut nousemistaan koko päivän ja olen hytissyt peiton alla. Nyt on saavutettu lempikohtani: kauhun tasapaino piikin huipulla. Lämpötilani on parhaillaan 39,5 astetta, mutta peiton alta voi hyvin tulla poiskin, koska enää ei palele kuin horkassa. Aivotkin pelaavat. Siitä tietää, ettei kuume aio nousta enempää.

Puolestani ei kannata huolestua. Näin minä aina sairastan.

Olen tyytyväinen loistavasta ajoituksesta. Ei mennyt loma pilalle kipeänä. (Optimistiksi olen syntynyt ja optimistina kuolen :)

Lontoosta kerron ymmärrettävästi lisää vasta myöhemmin. Pähkinänkuoressa: tehtiin jouluostoksia (kävelin urheasti Oxford Streetin päästä päähän), vierailtiin Tower of Londonissa ja British Museumissa, näin Jude Lawn ja muut The Holiday-leffan tähdet puolentoista metrin päästä Leicester Squaren ensi-illassa (en pyörtynyt tai kirkunut, mutta oli se ihana...). Kävin musikaaleissa The Producers, Les Miserables ja We Will Rock You, joista The Producers oli sympaattinen, mutta enemmän komedia kuin musikaali, Les Mis oli kuolemattoman ihana ja sai minut itkemään ja We Will Rock You oli enemmän valtavan hieno rock-konsertti kuin musikaali.

Nyt takaisin peiton alle. Saankohan unta, kun olen nukkunut puolet päivästä?