Oli pitänyt katsoa jo vuosia. Kaikkihan tätä ovat kehuneet. Kirjaston dvd-hyllystä löytyi, joten katsoin.

Pisteeni: + + + (movielens), 7 (imdb).

Kiinnostavia aiheita käsittelevä kunnianhimoinen elokuva, josta voi pitää paljonkin, jos allekirjoittaa sen ajatusmallin ihmisten kyvystä vaikuttaa toisiinsa eikä pidä asioita alleviivaavuutena niin herkästi kuin minä.

Hyvää: Päällimmäisenä mieleeni jäi se, että Edward Furlongilla on aivan harvinaisen kauniit kasvot. Heh. Mutta ihan tosi: niin kauniit, että voisi näytellä tyttöä yhtä hyvin kuin poikaa. Edward Nortonkaan ei ole luotaantyöntävä, joten alku hyvin. Entä muut osa-alueet? No, käsikirjoituksessa oli yritystä ja paljon hyvää. Rakastin elokuvan lopettanutta lainausta...

Huonoa: ...mutta kokonaisuus oli vähemmän kuin osiensa summa. Käsikirjoitus tasapainoili hienosti tarpeellisen näyttämisen ja aliarvioivan alleviivaavuuden rajalla, mutta ohjaus rysähti alleviivaavuuden puolelle. Samasta tekstistä olisi voinut ohjata oikeasti hienon elokuvan, varmaan samoilla näyttelijöilläkin, mutta nyt toteutus tökki. Käsikirjoitukseen ei olisi saanut lisätä mikrogrammaakaan alleviivaavuutta, koska se oli välillä menossa rajan väärälle puolelle ihan omin avuin - mutta sitähän sitten lisättiin. Olisin muutenkin ohjannut hahmoja jotenkin erilaisiksi. Esimerkiksi sitä vankilan mustaa höpöttäjää, joka tällaisena oli tavoitellun sympaattisuuden sijasta niin ärsyttävä, että olisikohan siihen tullut ystävystyttyä edes kolmessa vuodessa?

Toinen huono asia. Tämä romahdutti elokuvan pisteet lopullisesti. American History X vaatii katsojaa allekirjoittamaan ajatuksen omituisesta maailmasta, jossa ihmiset taipuvat ulkopuolisten vaikutteiden mukana kevyemmin kuin vilja tuulessa. Pikkuveli seuraa isoveljeä, poika isää. Rasismi ei ole kenenkään vika, koska se on opittua. Anteeksi, mutta en voi samastua tarinaan, jonka lähtökohdat ovat nämä. En tietenkään kiellä ympäristön vahvaakin vaikutusta ihmiseen, mutta tämä elokuva yksinkertaistaa vaikuttamisen tapahtumaketjuksi, jossa rasismi annostellaan suoraan toisen mieleen - ja taas pois sieltä, kaiken huippu - kuin injektioruiskulla. Ei sisäistä konfliktia, ei mitään. Pim! Olet rasisti! Pim! Et enää! Elokuvan pojat oli erikseen kirjoitettu älykkäiksi A:n oppilaiksi, joten omaa ajattelua olisi pitänyt löytyä sen verran, ettei noin aivottomasti seurata ketään, vaikka miten ihailtaisiin. No, vain minun mielipiteeni. (Omistan tosin homofobisen, rasistisen isän, jonka mielipiteiden vaikutus omiini on ollut nolla.)

Kannattiko katsoa? Kannatti. Katsoisin uudestaankin. Se hyvä puoli on hyvännäköisten näyttelijöiden käyttämisessä.