Aloitan viimeksi nähdystä, vaikka viikonloppuna katsottuja leffoja jää nyt rästiin. Käytiin katsomassa tämä Niagarassa Mirjamin ja Viikan kanssa.

Omaperäinen, mustavalkoinen western-pastissi, jonka siunaus ja kirous on hitaan nautiskeleva tahti.

Pisteeni: + + + + (movielens), 8 (imdb)

Hyvää: Lähes kaikki. Ihastuttavan vähäeleisellä tavalla humoristinen retrohenki; näyttelijät, jotka heittäytyvät riemulla kärjistettyihin hahmoihinsa; yleinen rajojarikkovuus ja se, ettei katsoja oikeasti tiedä, mitä on tulossa. Vähäinen, hidas dialogi on pääosin suorastaan täydellistä. Alun juonenkuljetus on sujuvaa.

Huonoa: Lähinnä vain se, että loppua kohti tahti hidastuu ja tapahtumat vähenevät. Hidassoutuisuus on toki itsetarkoituksellista, mutta kahden tunnin kesto olisi silti sietänyt karsimista. Jäntevyys olisi säilynyt paremmin.

Kannattiko katsoa: Ehdottomasti. Harvemmin näkee näin omaleimaista elokuvaa. Uudelleenkin voisin.