Lista #4 - asiat, joiden faniksi koen itseni:
- South Park
- Musikaaliteatteri
- Jesus Christ Superstar
- Steve Balsamo
- Buffy / Joss Whedon
Ymmärrän tässä faniuden fanitutkimuksen määritelmien mukaiseksi: fani ei vain pidä kohteestaan paljon, vaan suhtautuu siihen vahvan tunnepitoisesti ja mieltää myös jokapäiväistä elämää kohteensa kautta (faniudesta tulee osa maailmankuvaa). Fanius koetaan osaksi identiteettiä ja siihen suhtaudutaan usein kaksijakoisesti: toisaalta ylpeydellä, toisaalta häpeillen: "Onko hullua tykätä tästä näin paljon?"
On olemassa asioita, joista myös pidän hyvin paljon (ostan kaikki levyt/ katson leffat jne.) mutta joihin en kuitenkaan suhtaudu fanin intensiivisyydellä:
- Jude Law
- Tori Amos
- Shakespearen näytelmät
Fanius ei aina ole pysyvää. Listat voivat (ja niiden täytyy) muuttua. Varsinkin vanhan fanituksen kohteen tippuminen pelkän pitämisen kohteeksi ei ole harvinaista, kun ihminen innostuu uudesta asiasta. Fanituksen kohteelle voi pysyä "uskollisena" (ostetaan edelleen levyt jne.), mutta intensiivinen tunne, joka saa ajattelemaan kohdetta usein ja kaikkialla, on poissa. (Vrt: ihmisten välinen rakkaus, joka sekin, surullista kyllä, voi kuolla tai menettää intensiivisimmän hehkunsa.)
Sivuraide: fanius vs. pitäminen
Musikaaliteatterin ja Shakespearen näytelmien kohdalla aloin miettiä: onko totta, että ne kuuluvat eri kategorioihin? Molempiin luokkiin kuuluvat esitykset haluan ehdottomasti päästä katsomaan. Päädyin kuitenkin siihen, että ero on olemassa. Shakespearen kohdalla ajattelen helpommin, että näitä versioita kuitenkin tulee ja menee - Shakesperarea on näytelty 500 vuotta ja tullaan näyttelemään myös seuraavat 500. Harmini siitä, että en pääsisi katsomaan musikaalia, olisi isompi ja tuskallisempi, vaikka niitäkin tulee ja menee. Ja jos olisi valittava samana iltana Shakespearen ja musikaalin välillä, valitsisin aina musikaalin...paitsi varmaan, jos kyseessä olisi Shakespearen näytelmä, jossa Jude Law näyttelisi pääosan. Heh :D
Kenties yhtälö on: kaksi alemman kategorian asiaa = yksi ylemmän kategorian asia.
Jude Law Shakespearen näytelmässä vai Steve Balsamo musikaalissa? Musikaali. (Itkisin kyllä loppuikäni sitä, että kahden elämäni tilaisuuden piti tarjoutua samana iltana, heh).
Jude Law minulle yhdentekevässä näytelmässä vai Steve Balsamo konsertissa (ei musikaalimusiikkia)? Balsamo, kyllä, vaikka harmittaisi vielä enemmän kuin äskeisessä vastakkainasettelussa.
No onpa hauska ajatusleikki. Kokeilkaa itse.
