Tämmöisen katsoimme tuossa viikonloppuna, koska ei ollut mitään tekemistä eikä telkkarista tullut mitään parempaa.

Pisteeni: + + + (movielens), 6 (imdb)

Verenhimoisen toimintaelokuvan asenne ahdisti, vaikka miesten välinen ystävyys ja sanailu olikin ihan symppistä.

Mistä on kyse? Mel Gibson muljauttelee silmiään niinku ihan sekona, itsemurhaa harkitsevana poliisina, joka joutuu rauhallisen perheenisän (Danny Glover) työpariksi. Sit ne niinku jahtaa rikollisia ja oppii asioita itsestään, toisistaan ja elämästä.  

Hyvää: Toverusten välillä vallitsee jokseenkin sympaattinen toverihenki ja muutenkin hahmoihin onnistutaan puhaltamaan kohtuullinen määrä elämää. Sanailu on keskimäärin mukavan nokkelaa, mutta silti huonompaa kuin odotin ottaen huomioon, että tämän on kirjoittanut Shane Black, jonka käsikirjoitukset (The Long Kiss Goodnight; Kiss Kiss, Bang Bang) ovat todella erottuneet edukseen. No, tämä on hänen ensimmäinen työnsä. Ihminen kehittyy.

Huonoa: Minua kauhistutti juonen silmitön verenhimoisuus ja väkivallalla mässäily. ("Mitä", te kysytte - "etkö tiennyt katsovasi aivotonta toimintaelokuvaa?" Hyvä pointti, mutta:) Sen asenteessa oli jotain perustavanlaatuisesti erilaista kuin niissä 90- ja 2000-luvun kollegoissaan, joita katsellen olen muodostanut mielikuvani genrestä. Nykyään väkivalta pitää oikeuttaa. Ainakin, jos kerrotaan poliiseista,  herranen aika. Jos on tarjolla väkivallaton vaihtoehto, joka ohitetaan, on tarjottava myös erittäin hyvä syy. Ei 80-luvulla! Pahiksia vaan verenhimoisesti jahdataan ja lahdataan. Ei tartte pidättää, vaikka tilaisuus olisikin. Eikä paikalta poistuta keräämään voimia ja hälyttämään tukijoukkoja, vaikka tilaisuus tarjoutuisi, vaan lähdetään silmittömään taaka-ajoon pääkallonkuvat silmissä.   

Jotenkin minulle tuli paha olo. Nykyään kerrotaan toki paljon korruptoituneista poliiseista, mafian antisankareista sun muista, mutta suuri, valtava ero on siinä, että näitä ei väitetäkään sankareiksi. Tämän elokuvan verenhimoiset kostajat ovat myös aidosti olevinaan tarinan hyvikset. "Hehe, kamu, saatiinpa ne hengiltä ja taas maailma on parempi paikka." Siinä on jotain vääristynyttä.

Yleisesti ottaen tykkäsin tämän ei-toimintakohtauksista (siksi noinkin hyvät pisteet), mutta inhosin itse actionia, jota riitti ämpärikaupalla.

Kannattiko katsoa? No kannatti sen takia, että tämä oli genressään niin uraauurtava. Oli kiinnostava huomata, miten tämänkin lajityypin elokuvissa on asenne muuttunut, vaikkei ollut ennen tullut mieleen.