Katsottiin Marjukan kanssa elokuvissa. Aivan pakkohan se on, jos tarjotaan harvinainen tilaisuus nähdä tällainen klassikko valkokankaalta!

Pisteeni: + + + ½ (movielens), 7 (imdb)

Anime-klassikko säteilee paikoitellen pörröistä, korvasta korvaan virnistelevää lumoa, mutta onnistuu hetkittäin myös lähes pitkästyttämään.

Mistä on kyse? Kaksi pikkutyttöä elää arkea, kohtaa isompia ja pienempiä vastoinkäymisiä sekä ystävystyy metsän mystisen mörököllin kanssa.

Hyvää: Totoro on maailman ihanin karvainen jättimöhkö! Valkokankaalla se näytti oikeasti VALTAVALTA ja sillä oli fyysistä massaa. Ja totoro-laulu, jippii! Muutenkin elokuvassa oli paikoitellen mukavaa taianomaisuutta ja vanhanaikaista sadun viehätystä. Katsoimme tämän suomeksi puhuttuna, ja ääninäyttely oli varsinkin pääosan lasten osalta todella, todella hyvää työtä ja positiivinen yllätys.

Sitten kaksiteräiseen miekkaan. On ehdottomasti hyvä asia, että lapsille on tarjolla jotain näin vähäeleistä ja hidastempoista maailman täyttävän toimintaräiskinnän vastapainoksi. Totorossa ihan kaikki kerrotaan todella hitaasti ja rauhallisesti, niin maagiset kuin arkisetkin asiat, niin hyvässä...

Huonoa: ...kuin pahassakin. Itselleni hitaat kohtaukset arkisista asioista nimittäin kävivät paikoitellen jopa tylsiksi. (Yllättävää, mutta totta, vaikka mielestäni pidän asioita tylsinä kaikkea muuta kuin helposti.) Kaiken kaikkiaan elokuva ei onnistunut tempaamaan minua mukaansa lainkaan yhtä vahvasti kuin samaisen mestarin myöhemmät teokset (Henkien kätkemä, Liikkuva linna). Taikaa oli yllättävän vähän ja arkea - pitkästymisen, ajatusten harhailun hetkiä - yllättävän paljon. Siksi en voinut antaa huippupisteitä.

Kannattiko katsoa? Toki. Klassikko ja anime ja muutenkin mukava.