Täytyy tarkentaa hieman viime viikon positiivista arviota. Tämä toinen jakso oli huomattavasti huonompi.

Hyvää: Päänäyttelijä, siis D'Artagnan, saa edelleen kunnioitukseni vankkumattomasta karismastaan ja siitä, että hän ei tainnut mokata yhtäkään tilannetta tai vuorosanaa, vaan teki niistä parhaat mahdolliset siitä huolimatta, että kaikki eivät tällä kertaa olleet loistokkaita. Myös poikakuninkaan näyttelijä on poikkeuksellisen rohkeasti heittäytynyt rooliinsa.

Huonoa: Käsikirjoitus ei tällä kertaa ollut keskiverto-tv-käsikirjoitusta parempi. Se ei oikeastaan ollut keskivertoa huonompikaan, mutta tällä käytännön toteutuksen tasolla (ks. edellinen arvio) vaadittaisiin keskivertoa parempi teksti, jotta sarjasta tulisi kokonaisuutena siedettävä. Juoni poukkoili vähän sinne sun tänne, vitsien taso heitteli - epätasainen kokonaisuus. Asiaa ei lainkaan parantanut se, että kökköisen epäuskottava tyttö miehenä -juonikuvio alkaa nyt pitkittyessään ahdistaa niin, että ensimmäisen jakson aikana syntynyt ärsytys oli vain alkusoittoa. Tekee mieli sammuttaa telkkari aina hahmon näkyessä ruudulla.

Kannattaako katsoa? Aion katsoa vielä ainakin jakson tai pari. Muskettisoturit aiheena viehättävät minua niin paljon, että olen valmis olemaan pitkämielisempi kuin yleensä.