Survivor jaksaa edelleen viehättää minua. En tajua, miten, mutta se vaan jaksaa. Dynamiikaltaan mielenkiintoisempi ja todellisemman oloisia tilanteita ja tunteita kuvaava Amazing Race on tosin ohittanut selviytyjien juonittelut suosikki-tosi-tv-sarjanani, mutta jaksan silti jännittää tätäkin viikosta toiseen. Yleisesti ottaen en edes tykkää tosi-tv:stä. Deittailu-, laihdutus- yms. sarjoja en katso ollenkaan, yäk. Nämä seikkailut ovat ainoita, joihin olen ihan hulluna.

Hyvää: Tässä kaudessa on aika kivaa se, että heimot eivät ole olleet kovin tasaisia. Se on kiinnostavampaa. Voi tosin tehdä lopusta tylsemmän, jos heimojen yhdistyttyä vahvempi järjestelmällisesti tuhoaa heikomman. Onneksi sarjan suunnittelijat ovat yleensä olleet hyviä välttämään sellaista. Jos se uhkaa, jotain yllättävää varmaankin tapahtuu.

Huonoa: Tämä on vasta kauden kolmas jakso, joten kiinnostavimmat vaiheet eivät ole alkaneet. Ihmisiä on vielä tosi paljon, ja vaikka nimet alkavat pikkuhiljaa olla hallussa, on vaikea hahmottaa, kuka kuuluu mihinkin heimoon ja kumman heimon tapahtumia milloinkin kuvataan. Mutta näinhän se on aina mennyt.

Jakson tapahtumien puolella minua harmitti kovasti se, miten (korosta hiirellä, jos haluat tietää) Jeff, herttainen, aidosti reilun oloinen kaveri loukkasi itsensä ja äänestettiin omasta tahdostaan pois. Se oli tylsä loppu jaksolle ja toivoin, että äänestyksessä olisi tapahtunut jotain yllättävää...mutta ei. Blääh. Jäi aika paha mieli ja lattea tunnelma. Se ärsyttävä, laiska blondi olisi ansainnut ennemmin joutua pois.