YLE1 näyttää parhaillaan kahta hyvää BBC:n sarjaa, jotka ovat ehtineet loppusuoralle ilman, että olen niistä mitään kirjoittanut. Blackpool tulee tiistaisin klo 21.00 (tuhoten ne vähäisetkin mahdollisuudet, jotka Prison Breakilla oli huomioni vangitsemiseen), State of Play (Suom. Valta pelissä) puolestaan lauantaisin klo 23.15.

Blackpool (2004) on murhamysteerikomediamusikaali. Britanniaa tunteville jo nimestä saattaa tulla jotakin oikeansuuntaista mieleen: Blackpool on Englannin huvipuistopääkaupunki, rutiköyhän miehen Las Vegas, polttariporukoiden Mekka. Kornille lomakohteelle kunniaa tekevä sarja kertoo kasinonomistajan suurten bisnessuunnitelmien ja perhe-elämän noususta ja tuhosta, kun kasinolla löytyy ruumis.

Sarjan musikaalinumerot ovat hassuja. Ne muodostuvat alkuperäisistä hittibiiseistä (á la Viva Las Vegas tai Queenin Don't Stop Me Now), joiden mukana näyttelijät laulavat ja esittävät absurdeja koreografioita kesken vakavienkin kohtausten. Ääniraidalla kuuluu rinnakkain alkuperäinen laulaja ja näyttelijän ääni. Toimii yllättävän hyvin.

Näyttelijät ovat hyviä. Sarah Parish on nätti ja David Tennant paitsi skotti, myös hämmentävän magneettinen (aina). Sarja on sympaattisen epätavallinen.

State of Play (2003) on enemmän kuin paria astetta Blackpoolia vakavampi. Sekin on murhamysteeri: tärkeän poliitikon rakastajatar joutuu junan alle ja tapauksen selvittely tuo päivänvaloon monimutkaisten salaisuuksien vyyhdin. Päähenkilöt ovat toimittajia, pääasiassa.

Sarja on hyvin kirjoitettu, ohjattu ja näytelty (tämän itsestäänselvyyden voisi jättää mainitsematta BBC:n yhteydessä). Tätä ja Blackpoolia yhdistää myös sama päänäyttelijä: kasinonomistaja ja poliitikko on sama mies, David Morrissey (jouduin lunttaamaan :). Hänen näyttelijäntaidoistaan kertoo, että hän on rooleissa hyvin erilainen. Ihan ensin en edes tajunnut häntä samaksi.

Minulle tärkein syy sarjan katsomiseen on kuitenkin nuori näyttelijä nimeltä James McAvoy. Hän on lahjakas ja vetovoimainen - ja kotoisin Glasgowsta, eli tuntuu kotipuolen pojalta. Hän jotenkin liimaa minut ruutuun, eikä tämä ole ensimmäinen rooli, jossa niin käy. On pakko katsoa ja odottaa kohtauksia, joissa hän on. (Pinnallista...ko? Ehkä. Mutta elokuvien ja sarjojen osittainen valikoiminen vetävien näyttelijöiden vuoksi saa minut tutustumaan tarjonnan kirjoon laajemmin kuin muuten olisin, eli loppu hyvin! Eikö?)