Katsottiin Marjukan kanssa leffassa. Originaaliversio, tietty - ei sitä dubattua.

Pisteeni: + + + (movielens), 6 (imdb) ==>juonenkuljetuksesta tulleet miinukset kumosivat svengaavasta musasta tulleet plussat.

Hyvin toteutettu ja kunnianhimoinen pingviinileffa kärsii aukkoisesta juonesta, eivätkä edes mahtavat musiikkinumerot pelasta kaikkea.

Mistä on kyse? Vanhoillinen keisaripingviiniyhteisö hakee nuoren Mumblen erilaisuudesta syytä väheneviin kalasaaliisiin.

Hyvää: Makea musiikki! Alkukohtaus on mieletön: lukemattomat laulut kaikuvat sekaisin, kun pingviinit etsivät kumppaneita. Vähitellen joukosta erottuvat Marilyn-ääninen Norma Jean ja Elvis-ääninen Memphis. Nicole Kidman ja Hugh Jackman pääsevät totisesti revittelemään! Myöhemmin myös Britanny Murphy vetää tosi hienolla äänellä. Svengiä ja rytmiä on vaikka muille jakaa.

Tarinassa ja sen teemoissa oli paljon kunnianhimoa ja yritystä (ehkä liikaakin, siitä alla). On aina hieno juttu, että lastenelokuva haluaa sanoa jotain, ja tässä haluttiin sanoa montakin asiaa. Saarnaavuudesta voisi kritisoidakin, mutta minun mielestäni lastenelokuva saa hakata yleisöä sanomalla päähän ja yksinkertaistaa asioita. Sitä kauttahan lapset sitten oppivat prosessoimaan monimutkaisempia ja hienovaraisempia viestejä.

Visuaalinen toteutus tosi hieno. Lumi ja jää lienevät helppoja mallinnettavia, mutta siitä huolimatta on vaikuttavaa, että välillä ei oikeasti tiennyt, katsoiko elävää kuvaa vai animaatiota.

Huonoa: En nyt menen yksityiskohtiin, mutta juonenkuljetus oli aukkoista. Etukäteen mietinkin, että itse en olisi osannut kertoa näin massiivista tarinaa onnistuneesti ja odottelin jännityksellä, miten minua taitavammat käsikirjoittajat ovat onnistuneet (monessa leffassa tiedän täsmälleen, miten olisin itse kertonut tarinan - järkeviä vaihtoehtojahan on loppujen lopuksi rajallinen määrä). Mutta eivät ne sitten olleetkaan niin ihmeen taitavia. Ne eivät olleet osanneet kertoa kaikkea, vaan jättäneet aukkoja liian vaikeisiin kohtiin. Mielestäni se haittasi hahmo(je)n matkaan eläytymistä suuresti. Pitkä miinus.

Saitko, mitä odotit? Olin toivonut parempaa. Kässärin heikkoudet yllättivät minut, niistä ei ollut varoitettu. Ehkä odotin liikaa, mutta ei tästä miksikään uudeksi Ice Ageksi ole. (Se on ja pysyy maailman parhaana lastenleffana. Siinä on sanoma, tarina ja viihde yhdistetty saumattomaksi paketiksi, jonka juonenkuljetus on virheetöntä ja hahmoihin voi todella eläytyä. Katsoin sen tylsänä iltapäivänä sattumalta - ja nyyhkytin sohvan nurkassa hysteerisessä tunneshokissa odotettuani ihan tavallista, pinnallista, hölmöä leffaa. Siinä on mittapuuta muille.) 

Kannattiko katsoa? No kai kumminkin. Kyllä minä (hypoteettiset) lapseni tähän veisin mieluummin kuin useimpiin pinnallisiin kohellusleffoihin.